Meni kauan ennenkuin huomasin sinun olemassaolosi. Olen pahoillani, että vasta viime vuosina olen alkanut ymmärtää, että olemassaolosi ja sinun näkemisesi ja kuulemisesi on tärkeää. Sinä olet minä, sinä olet minussa, ja siitä huolimatta vasta nyt alan näkemään.

Olet ollut minulle kuin se Näkymätön lapsi, josta Muumilaakson tarinoissa kerrotaan. Alkuun olit täysin näkymätön. En tiennyt edes sinun olevani siinä. Sitten kuulin sinusta, ja aloin etsimään sinua. Ajoittain näin sinusta häivähdyksiä, välillä enemmän, välillä vähemmän. Olen alkanut ymmärtää, että suhtautumisellani sinuun, voin vaikuttaa siihen miten paljon sinusta näen. Joskus katoat kokonaan, hukut minun ajatusteni ja mielipiteitteni alle. Et saa itseäsi kuuluviin, koska kävelen ylitsesi, sivuutan tarpeesi ja tunteesi tai syyllistän sinua niistä. Saatan jopa halveksiä tai hävetä tunteitasi ja tarpeita niiden takana. Olen pahoillani, että näin välillä toimin. Haluan olla sinulle parempi, haluan olla se, joka kannattelee ja vahvistaa sinua, tekee sinut näkyväksi ja saa sinut tuntemaan itsesi tärkeäksi ja ainutlaatuiseksi. Koska sitä sinä olet, nyt alan sen ymmärtää. Olet minulle rakas. Kun katson sinua, tunnen rakkautta. Se saa jopa välillä minut itkemään. Itkemään sitä, miten kaunis ja ihana sinä olet ja silti minä en aina näe sitä, tai halua nähdä.

Tästä eteenpäin minä tahdon yrittää vielä enemmän. En halua menettää yhteyttäni sinuun, vaan haluan vahvistaa sitä. Haluan olla sinulle se vanhempi, jota tarvitset kun sinua pelottaa. Näen, että välillä sinä pelkäät ihan hirveästi. Koet maailman vaaralliseksi ja näet asioita uhkakuvien kautta. Niissä hetkissä, minä haluan ottaa sinua kädestä, katsoa lempeän määrätietoisesti silmiin ja todeta, että tästä selvitään yhdessä. Minä olen tässä, en jätä sinua yksin. Sinä selviät, kaikki on hyvin. Haluan olla sinulle se turvallinen vanhempi, joka tukee sinua ja auttaa menemään pelkojen läpi. Haluan myös olla kanssasi, kun sinua surettaa. Ymmärtää sinua, lohduttaa sinua, kuunnella sinua. Katsoa ja koskettaa sinua rakastaen. Sanoa, että tästäkin selvitään. Nyt tuntuu pahalta, mutta kyyneleet puhdistavat ja hoitavat, kipu saa tulla ulos ja sen jälkeen on taas helpompi olla. Haluan auttaa sinua myös silloin kun tunnet vihaa. Sanoittaa puolestasi sen, miksi suutut. Ohjata sinua purkamaan se rakentavasti. Mutta nimenomaan purkamaan se, ei patoamaan sitä. Näkemään senkin tunteen tärkeä merkitys. Auttaa näkemään se voimana, joka vapauttaa. Haluan myös kohdata kanssasi syyllisyyden ja häpeän tunteet. Rohkaista tuomaan nekin tunteet esiin, tehdä itsesi näkyväksi niinä hetkinä, kun sinun tekisi mieli taas mennä piiloon ja olla hiljaa. Ja haluan myös iloita kanssasi! Nauraa, höpsötellä, vitsailla, leikkiä. Nauttia elämän pienistä asioista, nähdä ja ihmetellä maailmaa niin, miten lapsi vain sen voi kokea. Kiitos, että saan tehdä tätä matkaa yhdessä, sinun kanssasi. Käsi kädessä. Minun sisäinen lapseni. <3