Joulu. Se juhlapyhä, joka aina on nostanut mussa jotakin kipeää esiin. Ahdistaa ja tunteet ovat pinnassa, menen kuin omaan kuplaan ja on vaikeaa olla läsnä. Mutta tänä vuonna näin ei käynytkään, vaikka juuri tämä Joulu olisi ollut hyvinkin otollinen niiden tunteiden heräämiselle, sillä elämmehän poikkeusaikoja. Koronan tuomat rajoitukset näkyvät myös omassa lähipiirissäni, sillä vietän Joulua kahdestaan lapseni kanssa, ensimmäistä kertaa ikinä. Olisin kuvitellut. että voisin kokea oloni yksinäiseksi, surulliseksi ja hylätyksi tulemisen tunnelukot saattaisivat nostaa päätään esiin, mutta yllätyksekseni huomasinkin olevani täynnä levollisuutta, rauhaa ja läsnäoloa. On hyvä olla. Kaikki on hyvin, juuri näin. Lopulta Joulun tunnelman löytämisessä ei ole olennaisinta mitä tekee, miten tekee ja mihin menee tai ketä näkee. On toki ihanaa viettää Joulu niiden tärkeimpien ihmisen ympäröimänä, mutta vaikkei heitä nyt näkisikään, ei sen tarvitse tarkoittaa sitä että käperryn itseeni ja koen Joulun olevan pilalla. Voin rakentaa itselleni hyvän olon siitä käsin, mitä on tarjolla ja kokea kiitollisuutta siitä. Joulun tunnelma syntyy omasta sisimmästä käsin. 

Tunteet vaativat kohtaamista ja hyväksymistä, jotta niistä voi vapautua. Ehkä mä olen nyt tarpeeksi monta kertaa kohdannut niitä, kun nyt vihdoin koen olevani vapaa ja kiitollisuus ja läsnäolo ovat tulleet tilalle.  Ehkä olen myös saanut korjaavia kokemuksia, niiden kipeiden tunteiden juurille.

Mä prosessoin  myös tämän Joulun itseni kanssa jo hyvissä ajoin ennen ajankohtaa. Kun koronan toinen aalto alkoi tehdä tuloaan, työstin jo itseni kanssa ajatusta, että tämä Joulu ei ehkä tule olemaan sellainen kuin yleensä.  Tiedostin, että olen ehkä enemmän kotona ja yksin. Tätä prosessoidessani huomasin myös hyväksyväni ajatuksen ja tein päätöksen, että teen itselleni oman näköisen ja mukavan Joulun siitä huolimatta, itseäni ja omia tarpeitani kuunnellen. Tilasin ravintolasta hyvät jouluruuat, leivoin jälkiruuaksi juustokakun, koristelin kuusen ja pyhitin tämän aaton ihan vain rauhoittumiseen, lepoon ja tunnelman luomiseen kotona. Kävin myös haudalla ihailemassa kynttilämerta ja muistelemassa isovanhempiani, mikä yleensä jää aattona tekemättä.  Oikeastaan kaikesta vallitsevasta maailmantilanteesta ja poikkeusajoista huolimatta, tämä Joulu on ehkä sinne parhaimpien joukkoon meneviä tunnetasoltaan. Se on hämmentävää, mutta ihanaa. Pystyn päästämään irti, lepäämään, rauhoittumaan ja nauttimaan ihan vain tästä hetkestä ja siitä, että ei tarvitse tehdä mitään. Kohtalaisen vaativan syksyn jälkeen voin sanoa, että juuri se tekemättömyys on hyvin toivottua ja odotettua.

"On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään
Kuin oisin osa suurta kaikkeutta.
Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään,
Vaan mieleni on täynnä kirkkautta.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.
Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen
Taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen."