...yksinäisyys taas ei. Tänään olen miettinyt tuota tunnetta. Kun olen kuunnellut itseäni ja pohtinut, mistä tämä tunne taas nouseekaan. Se tuttu tunne, joka nousee erityisesti näin Joulun aikaan. Alkaen ahdistuksesta. Mutta kun ahdistuksen saa purkautumaan, sen alta paljastuukin surua. Ja myös turvattomuutta, johtuen hylätyksi tulemisen tunteesta tai pelosta siihen tunteeseen/kokemukseen liittyen. 

Mä sain mielen voimalla käännettyä Jouluaaton sinne positiiviseen ja rakennettua mukavan joulun. Mutta kun tässä on nyt useamman päivän viettänyt suurimmaksi osaksi yksin kotona, ja erityisesti ilman sitä kumppania , joka kuitenkin on olemassa, alkaa tuo tuttu tunne saada taas valtaa. Tänään kävelyllä sitä kuunneltuani, ymmärsin että sitähän se on, yksinäisyyttä. Joka herättää hylätyksi tulemisen tunteen ja sen kautta taas surun. Liittyen vahvasti vanhoihin kokemuksiin. Kun mietin Joulun aikojani menneiltä vuosilta ja ylipäätään loma-aikoja, olen paljon viettänyt niitä yksin. Ja tilanne on ollut aika lailla sama niin parisuhteessa kuin sinkkuna ollessa. Syystä tai toisesta olen ollut yksin, joko niin että toinen ei ole läsnä vaikka on paikalla,  tai sitten olen ihan fyysisestikin yksin olosuhteiden pakosta. Ja koska tämä ei ole ollut oma valintani, se herättää nämä tunteet. 

Tänä Jouluna erityisesti en varmastikaan ole tämän tunteeni kanssa kuitenkaan yksin. Varmasti on monia, jotka ovat joutuneet poikkeusoloista johtuen viettämään erilaisen ja ehkäpä hyvinkin yksinäisen Joulun. Mä en kuitenkaan ole ollut niin yksin, mitä moni muu. Ja siitä olen kiitollinen. Mulla tämä tunne liittyy lähinnä parisuhteeseen. Ja tunne helpottaa, kun sen kohtaa ja hyväksyy. Ja antaa myös sen puhdistavan ja vapauttavan itkun tulla, kun siltä tuntuu. Sen jälkeen on taas helpompi olla. Saan tuntea näin, juuri nyt on herkkä ja haavoittunut olo ja kaipaan myötätuntoa ja rakkautta, joita itselleni tämän tunteen kanssa annan. Kuuntelen tarpeitani tämän tunteen kanssa ja toimin niistä käsin. Voin tuntea näin, mutta tehdä silti oloni mahdollisimman mukavaksi. Ja hakea sitä yhteyttä toisiin, vaikkei juuri nyt voisi nähdäkään tai viettää aikaa yhdessä.