Kuluneen vuoden aikana olen paljon kipuillut parisuhteeni tilasta. Mun ajatus on ollut, että kun löydän hyvän kumppanin, niin sitten...sitten tapahtuu asioita. Sitten mä tavoitan mun unelmat. Saan rivitalon omalla pihalla, oman saunan, menen naimisiin jne.

Mä olen näiden kipuilujeni seurauksena alkanut vihdoin sisäistää yhden hyvin tärkeän asian. Asian, jonka olen kyllä tiennyt, mutten ole osannut tuoda sitä konkreettisella tasolla omaan elämääni. Se oivallus jonka olen tehnyt on, että onnellisuus ja unelmat eivät voi olla kiinni jostakin ulkoisesta. Ei toisesta ihmisestä tai muista ulkoisista tekijöistä. Niin kauan kun sidon unelmani ja onnellisuuteni toiseen ihmiseen ja samalla myös sinne sitten kun -elämään, en tule välttämättä niitä koskaan saavuttamaan. Tämä ajatusmalli herättää myös turvattomuutta, pelkoa ja vääränlaista riippuvaisuutta toista ihmistä kohtaan. Ja paineita sen suhteen, että nyt kun tämä ihminen on tässä, pitää tämän ja tämän asian tapahtua. Ja jos ei tapahdu, se herättää kitkaa ja riitoja minun ja kumppanini välille. 

Mitä enemmän koen, että hallitsen itse omaa elämääni ja olen itse vastuussa omasta hyvinvoinnistani, huolimatta siitä mikä elämäntilanteeni on, sen turvalisemmaksi ja onnellisemmaksi itseni tunnen. Onneni ei tällöin ole riippuvainen muista ihmisistä ja heidän halustaan toteuttaa mun toiveita ja unelmia, ei elämäntilanteesta tai muusta ulkoisesta tekijästä, vaan musta itsestä. Naimisiin en toki yksinäni voi mennä, mutta nuo kaksi edellistä ovat kyllä saavutettavissa yksinkin. Jos oikein haluan ja laitan jo asioita liikkeelle niiden saavuttamiseksi. Ja jos jotakin en elämässäni saavuta, se on sitten vain hyväksyttävä. Mutta ainakin voin silloin sanoa yrittäneeni, ja jos yrittää ja kokeilee kaikki kortit unelmiensa saavuttamiseksi, mutta silti elämä ei anna sitä mitä haluaisi, silloin on helpompi myös hyväksyä se. Sen sijaan jos jään vain odottamaan, että joku muu tuo mulle sen onnen, joku muu tuo eteeni ne asiat joista haaveilen, silloin saatan katkeroitua, jos niin ei käykään. Elämä on tarkoitettu elettäväksi, tässä ja nyt. Ei odotettavaksi. 

Ja sitä mitä en juuri nyt voi saavuttaa,  niin voin silti tehdä niissä puitteissa jotakin niiden asioiden eteen, joita nyt on tarjolla. Voin rakentaa niistä elementeistä käsin itselleni mahdollisimman onnellisen ja tyydyttävän elämän mitä tämä hetki mulle antaa.Ja se riittää juuri nyt. Koska silloin en kuitenkaan pysähdy vain passiivisena odottamaan. 

Tämän oivallukseni kautta mä olen alkanut nyt toimia näiden unelmieni eteen. Mä olen hakenut itselleni asumisoikeusnumerot. Vaikka en juuri nyt aktiivisesti hae asuntoja, numerot ovat olemassa ja hyödyn niiden olemassaolosta siinä kohtaa, kun päätän asuntoa hakea. Koska nyt olen jo ikäänkuin jonossa. Samalla yritän rakentaa itselleni pohjakassaa, jotta pystyn muuttamaan, kun aika on siihen kypsä. Asumisoikeusasunto voi mahdollistaa mulle sen asuntomuodon, josta haaveilen. Oman pienen pihan ja saunan. Enkä silloin ole riippuvainen siitä, onko joku jakamassa mun kanssa asumiskustannukset vai muutanko yksin. Se mitä tällä hetkellä taas voin tehdä, on rakentaa parvekkeesta itselleni mahdollisimman viihtyisä, jotta se antaisi mulle edes jossain määrin sitä mitä pihalta kaipaan. Olen myös ottanut itselleni kaksi saunavuoroa, niin saan lähemmäs itselleni sopivan viikottaisen saunarytmin. Erityisesti pimeinä ja kylminä vuodenaikoina on mulle hyvin merkityksellistä, että pääsen ainakin kaksi kertaa viikossa saunaan. 

Näiden oivallusten myötä huomaan, että kuormani keventyy. Ahdistus ja paine helpottavat. On helpompi olla tässä hetkessä, kun teen asioita unelmieni eteen. Pienin askelin, pikkuhiljaa niitä kohti edeten. Olen liikkeessä.

Voi olla, että suunnitelmat muuttuvat, voi olla että jaankin tulevan asuntoni toisen kanssa ja päädymmekin muuttamaan omistusasuntoon. Mutta jos niin ei käy, en ole siitä riippuvainen. Mulla on suunnitelma, jonka voin toteuttaa myös yksin. Ja se luo turvaa. 

Tänään nautin aamuauringossa lasitetulla parvekkeellani aamupalan ja ihastelin kaikkea kaunista, jota hankin eilen parvekkeelleni. <3