Tämä loma tipautti mut sellaisiin tunteisiin, joihin en ihan odottanut tipahtavani. Voisin sanoa, että käyn tällä hetkellä läpi jonkinasteista kriisiä. Enkä koe, että kyseessä on enää pelkästään eron tuoma tunnemyllerrys. Kyse on nyt jostain muustakin. Eroon johtaneet syyt osuivat mussa ehkä jonnekin hyvin syvälle, sinne kipeimpään kohtaan minussa ja nosti esiin myös jotakin vanhaa käsittelyyn. Tunteet vaihtelevat vihasta ja pettymyksestä suruun, ahdistukseen ja turvattomuuden tunteeseen. Keho on kuin stressitilassa. Jännittynyt ja hengitys herkästi pinnallista. Välillä on myös hetkiä, että olo on parempi, keho rentoutuneempi ja saatan jopa huomata huumorin kukkivan. 

Sain onneksi jo maanantaille ajan terapiaan. Pääsen aloittamaan tämän kaiken purkamisen. Se samaan aikaan luo turvaa, mutta samalla jännittää, mihin se mut vie. Kokemuksesta tiedän, että lopputulos on aina kiitollisuus siitä, että uskaltautui lähteä matkalle, sillä lopulta huomaa voimistuneensa ja vapautuneensa sekä tulleensa tietoisemmaksi itsestään ja se on parasta mitä voi itselleen tehdä. Lopulta tämä tie on ainoa tie parempaan vointiin.  Tiedän kuitenkin myös, että tuohon määränpäähän pääseminen voi olla myös hyvin raskasta, väsyttävää ja vaatia jopa hetkellisesti sairaslomalle tiputtautumista. Onneksi en kuitenkaan ole matkalla yksin ja repussa on paljon jo eväitä siihen, miten voin myös itse itseäni tukea ja auttaa vaikeina hetkinä. Ja jotenkin eilen saunassa mieleeni nousevasta kuvasta mulle vain vahvistui, että olen nyt oikealla tiellä ja kurssi on vaihdettu juuri siihen suuntaan, johon mun tulee nyt mennä. Näin tuossa kuvassa omat käteni, hellästi kannattelemassa mun sisäistä lasta, jopa lepäsi noiden kämmenten päällä. Kun olen yhteydessä itseeni, tunteisiini ja tarpeisiini, kokee myös sisäinen lapseni olevansa turvassa. Ja kiitollinen olen siitä, että tämä loma auttoi mua kääntämään tuota kurssia. Jos olisin saanut täyttää lomani kaikella kivalla tekemisellä, olisin ehkä edelleen tunteideni pakenemisen tiellä.  

Ajattelin nyt tähän kirjata omia löytämiäni keinoja vaikeisiin hetkiin ja tunteisiin, ihan itseäni muistuttamaan ja ehkäpä joku voi saada tästä myös itselleen jotakin:

1. Pysähdy. Kun huomaat vaikean tunteen, ensimmäinen stimulaatio voi olla koventaa vauhtia ja pyrkiä painamaan tunne alas täyttämällä mieli kaikella muulla. Älä kuitenkaan ohjaudu tuon stimulaation vietäväksi. Elämässä saa ja pitääkin olla muutakin, kuin vaikeat tunteet, mutta myös itsensä kuuntelu ja tunteiden äärelle pysähtyminen ovat tärkeitä. Sen minkä taakseen jättää, edestään löytää. Tämä pitää niin paikkaansa. Parempi pysähtyä ennenkuin keho tai mieli pakottaa sen tekemään. Koska lopulta se pysähdys kyllä tulee. 

2. Älä kiirehdi. Tunteita ja erilaisia elämäntilanteita tai kriisejä ei voi ajastaa tai nopeuttaa. Ne ottavat sen ajan minkä tarvtisevat, joten anna niiden täyttää tehtävänsä, kuuntele niiden viestejä ja opi siitä, mitä ne sinulle kertovat. Anna tunteiden ja kriisin kuljettaa itse itseään, suostu niiden aaltojen kannateltavaksi. Ne kyllä kannattelevat, kun et räpiköi vastaan. 

3. Älä jää yksin. Äläkä väheksy omaa tilannettasi tai tarpeitasi. Saat olla tarvitseva, ja on viisautta ja rohkeutta myöntää olevansa juuri nyt heikko. Saat tukeutua muihin ihmisiin ja pyytää matalalla kynnyksellä ulkopuolista apua. Avun antaja on vastuussa siitä, minkä verran kättään ojentaa ja minkä verran tukea antaa, mutta aina saa pyytää. Siitä ei tarvitse kokea häpeää tai syyllisyyttä. Kaikilla on vaikeaa joskus, ja selviytyjän erottaa uhrista se, että selviytyjä myöntää sen ja pyytää apua.

4. Ole lempeä itsellesi. Juuri nyt ei ole aika ottaa ylimääräisiä vastuita töissä tai vapaalla. Nyt on aika antaa itsellesi aikaa toipua ja voimaantua, jotta sitten jonakin päivänä sinulla on taas voimia antaa enemmän itsestäsi myös muille. Rakkaus toisiin, lähtee aina liikkeelle rakkaudesta itseä kohtaan. Kuuntele, mitä sinä juuri nyt tarvitset, miten voit itseäsi lempeästi ja rakkaudella hoitaa, mitä sisäinen lapsesi juuri nyt tarvitsee voidakseen hyvin ja kokeakseen turvaa kaiken kaaoksenkin keskellä? Ole kärsivällinen, ota aikaa ja hidasta tahtia. Nyt on tämän aika ja sen hyväksyminen on tärkeintä, mitä voit nyt tehdä. Suostua siihen, että juuri nyt vähempikin riittää ja sinä riität silti. 

5. Ole omien tunteidesi tuki, kannattelija ja säätelijä. Kuuntele, mitä tunne kertoo ja mitä se tarvitsee tuekseen. Kuuntele, missä kohtaa kehoa tunne ilmenee ja miten voisit tuohon kehosi viestiin vastata.

- Pysähdy, hengitä, tee rentoutus- tai meditaatioharjoitus, jos keho on jännittynyt ja hengitys pinnallista

- Rakenna turvaa itsellesi. Sellainen turvapaikka, joka auttaa kehoasi rentoutumaan ja tukee mielen rauhoittumista. Itselläni siihen toimii kotona sohva, viltti, mukavat ja rennot housut, villasukat, kynttilät. Myös sauna tai metsässä kävely auttavat rentoutumaan ja löytämään takaisin läsnäolon tilaan. 

- Auta tunnetta purkautumaan. Kuuntele, mitä tunne sinussa stimuloi tekemään. Pysähtymään, vai kenties liiikkumaan tai purkamaan sitä jotenkin ulos? Puhuminen, kirjoittaminen, huutaminen, tanssiminen, tyynyn hakkaaminen, maalaaminen, musiikki, läsnäoloharjoitus, mikä tuntuisi juuri nyt hyvältä ja luonnolliselta? Anna tunteen ohjata, ja kokeile erilaisia asioita sen purkamiseen. Itselle ehkä vapauttavinta on tässä tilanteessa ollut kirjoittaminen ja vieläpä niin, että ikäänkuin kohdennan  sen henkilöön, johon tunteeni yhdistän. Tuntuu vapauttavalta kuvitteellisestikin purkaa ajatukset ja tunteet siihen kohteeseen, joka ne on nostanut pintaan. Olen myös maalannut, lähtenyt ulos kävelemään ja hengittelemään, tehnyt turvapaikan olohuoneeseen, rakentanut ihanan ja rentouttavan hetken saunaan, jossa vahvistan läsnäoloa tuijottelemalla kynttilää ja haistelemalla löylytuoksua. Ystävälle puhuminen ja asioiden jakaminen jollekin on myös iso tuki. Koen silloin, että en ole yksin. 

6. Tee pieniä, mukavia asioita itseäsi kuunnellen. Tarvitset myös taukoja ja niitä asioita, jotka pitävät ns. elämässä ja arjessa kiiinni ja tuovat mielihyvää. Kuuntele itseäsi, mitä ne voisivat olla? Mitä sellaista yleensä ja luonnollisesti teet, kun on hyvä fiilis tai mikä rentouttaa? Poissulkien kaikki sellainen, johon sisältyy suorittaminen. Voisiko se olla vaikka hyvän ruuan tekeminen tai leipominen? Käsityöt? Kävelylenkki tai kahvitteluhetki ystävän kanssa? Hyvään kirjaan syventyminen tai mukava elokuvahetki sohvalla? Vaikka tunne yrittäisi lamaannuttaa ja ei varsinaisesti huvittaisi muu kuin tunteissa rypeminen, niin tee silti. Edes yksi, pieni asia päivässä. 

7. Pidä perustarpeistasi huolta. Riittävä lepo, terveellinen ja säännöllinen ruokavalio ja liikunta edistävät yhdessä kokonaisvaltaista hyvinvointia, lievittävät stressiä ja kohottavat mielialaa. Suhtaudu kuitenkin näihinkin lempeydellä ja armollisuudella, älä suorita äläkä varsinkaan syyllistä itseäsi, jos joka päivä ja hetki et koe näiden suhteen onnistumista. Kuuntele erityisesti liikunnan suhteen kehoasi. Tarivitsetko tänään enemmän lempeää pilatesta tai kävelylenkin raittiissa ilmassa vai lihaskuntotreeniä?

8. Aloita kiitollisuuspäiväkirja. Kirjaa joka ilta ennen nukkumaan menoa ainakin 3 asiaa, joista voit tänään olla kiitollinen tai joista sait mielihyvää tai iloa. Aivoja voi ohjelmoida uudelleen ja masentunut tai ahdistunut mieli tarvitsee hyvän vahvistamista. Säännöllisesti tehtynä se alkaa toimia mielialaa nostavana ja hyvinvointia lisäävänä tekijänä, sillä masentunut ja alavireinen mieli keskittyisi luonnollisesti vain kaikkeen ikävään. Hyvää täytyy tällöin ihan tietoisesti vahvistaa ja auttaa itseään näkemään, että jokaiseen päivään sisältyy myös kiitoksen aiheita, vaikka hyvin pieniäkin. 

Ja muista: mikään ei kestä ikuisesti ja tunteet eivät ole vihollisia, vaan ystäviä. Niiden tarkoitus ja merkitys on hyvä. Juuri nyt tuntuu vaikealta, mutta mikään olotila ja tunne ei kestä ikuisesti. Se on kuin aalto, joka nousee ja laskee. Välillä myrskyää, välillä on tyyntä. Toisinaan paistaa aurinko ja välillä pitää myös suostua sateen huuhtelemaksi. Kaikki se kuuluu elämään, ja kukaan ei välty myrskyiltä ja aallokoilta. Mutta sinun käsissäsi on, suostutko niiden kuljetettavaksi vai taisteletko vastaan.