Edellisen suhteen loputtua olen paljon tutkinut itsessäni ja suhteissani vaikuttavaa läheisriippuvuutta. Olen opetellut tunnistamaan, miten se mussa ja suhteissani on vaikuttanut ja mitkä ovat niitä kompastuskiviä, joiden kohdalla saatan valua riippuvuuden ansaan. Lähesiriippuvuus saa kiinnittymään liikaa toiseen ihmiseen ja sen myötä herkästi kadottaa omat rajansa ja itsensä, alkaa mukautua liikaa toiseen ja luopua itselle tärkeistä asioista. Jotta omista rajoista olisi helpompi pitää kiinni, on tärkeää olla tietoinen omista arvoistaan ja siitä, mitä suhteelta kaipaa ja tarvitsee. Tunnistamaan myös ne merkit, jotka hälyttävät haitallisesta suhteesta. Läheisriippuvainen kun herkästi rakastuu juuri heihin, jotka ovat jollakin tavalla saavuttamattomissa tai kohtelevat kaltoin. Ja jos läheisriippuvainen ei arvosta itseään, tunnista omia tunteitaan, tarpeitaan ja rajojaan, sitä herkästi jää tällaiseen suhteeseen ja sallii huonon kohtelun tai jatkuvan pahoinvoinnin itselle epätyydyttävässä suhteessa. Näihin asioihin olen nyt yrittänyt kiinnittää huomiota, vahvistaa niitä itsessäni, jotta en toistaisi samaa kaavaa ja hyppäisi suhteeseen, jossa on edellä mainittuja elementtejä. 

Edellinen suhteeni oli hyvä ja tasapainoinen. Siinä oli paljon turvallisia elementtejä, kunnioitusta, arvostusta ja läsnäoloa. Siinä oli paljon asioita, jotka huomasin itselleni tärkeiksi parisuhteessa.  Siihen suhteeseen mun on helppo punnita uusia kumppaniehdokkaita, sillä se suhde vahvisti ja konkretisoi mulle sitä, mitä mä ansaitsen, kaipaan ja tarvitsen. Tuossakin suhteessa kuitenkin oli myös turvattomuutta tuovia asioita, koska tietyt tärkeät arvot eivät kohdanneet. Välimatka oli myös turvattomuustekijä ja sai aikaan sen etäisyyden, jota ehkä läheisriippuvaisena tarvitsin, jotta uskalsin rakastua. 

Erosta toipuminen ja kaikkien tunteiden läpi käyminen otti oman aikansa. Kulunut vuosi ei ole ollut tunnetasolla helppo, mutta kasvattava se on ollut. Ja koen tarvinneeni sen ajan, mitä olen ollut yksin. Tarvitsin sen nimenomaan itseäni varten. Ja nyt koen olevani jo siinä pisteessä, että olen avoin tapaamaan uusia kumppaniehdokkaita. Huomaan myös, että jotakin on muuttunut, kun vertaa miten deittailin ja ryhdyin suhteeseen aiemmin. Olen nykyään tietoisempi siitä, mitä haluan, mitä ansaitsen ja mitä taas mun ei tarvitse hyväksyä tai sietää. Käyn itseni kanssa paljon keskustelua, mikä käytös ja toiminta mulle on ok, mihin ja miten vedän rajat tai lisään turvallisuuden tunnetta. Mulla on suuri tahtotila pysyä uskollisena itselleni, pitää omia puoliani ja pysyä yhteydessä siihen, kuka mä olen. En halua enää kadottaa itseäni, koska kukaan kumppani ei ole tärkeämpi ja arvokkaampi mulle kuin minä itse. Tavatessani uuden ihmisen, huomaan käyväni paljon itseni kanssa keskustelua. Ja haluan myös selvittää toisesta tietyt asiat jo heti alkuvaiheessa, jotta en kehitä tunteita ihmistä kohtaan, joka ei olekaan mun arvojen ja tarpeiden mukainen. Ensimmäistä kertaa eron jälkeen huomaan, että kiinnostus toista ihmistä kohtaan on herännyt. Huomaan kemiaa. Samalla huomaan pohtivani paljon tunteideni syntyperää. Puhuuko tässä nyt läheisriippuvuus, onko tässä tyypissä jotakin mätää? Tutut pelot myös heräävät ja samalla epäilykset, olenko taas ajautumassa johonkin, joka ei olekaan mulle hyväksi? Enhän olen taas menossa tielle, jossa särjen sydämeni? Onko tämä ihminen sellainen, jonka kanssa voi olla turvallista rakentaa jotakin, vai onko tämä elämän tuoma oppiläksy siitä, miten tunnistan väärän ihmisen ja asetan rajat? Vaikka mua pelottaa ja tunnen epävarmuutta omasta arviointikyvystäni, niin samalla on kuitenkin hyvä huomata, että jotakin mussa on muuttunut. Olen tietoisempi ja valveutuneempi. Ehkä eniten vain pelottaa se, jos annan tunteille vallan, kadotanko otteeni niihin? Olenko tarpeeksi vahva? Mukava on kuitenkin huomata, että pystyn taas kiinnostumaan jostakusta uudesta ja antamaan mahdollisuuden jollekin uudelle. Enkä halua tai aio myöskään antaa pelkojen tai hätäisten tulkintojen saada mua tekemään liian nopeita ratkaisuja suuntaan tai toiseen. Pelot ja epäilykset kun saavat mut myös tekemään nopeita tulkintoja siitä, mikä tässä suhteessa voisi olla pielessä ja luovuttamaan. On myös viisautta osata antaa aikaa ja katsoa kortit, jotka ovat tarjolla. Luottaa siihen, että kyllä elämä ajallaan vahvistaa ja näyttää, kannattaako tälle pohjalle alkaa rakentaa jotain vai ei ja ovatko mun tulkinnat totuuspohjalla vai vain omien pelkojeni luomia mielikuvia toisesta. Luottaa siihen, että ehkä mussa onkin se voima minkä tarvitsen. En ole enää se sama, joka olin joskus vuosia sitten. Nyt on aika kokeilla miten mun siivet kantaa.