Viime viikko töissä antoi suuntaa sille, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Olin työviikon jälkeen aika väsynyt ja mietin, että jos tämä on tällaista koko vuosi, mitenhän mahdan jaksaa vielä opinnotkin. Kuitenkin viikonloppuna sain levättyä, koin oloni palautuneeksi sunnuntaina ja mieli alkoi taas suhtautua uuteen viikkoon uutena mahdollisuutena, uutena sivuna ja positiivisesti latautuen. Jo pelkkä aamupäivä kuitenkin antoi jo täydeltä laidalta tunteen kaaoksesta, hallitsemattomuudesta ja resurssien pettämisestä. Ja hetken tunsin jopa epätoivoa. Ajatuksissani marssin työpaikasta ulos, suljin oven perässäni ja soitin esimiehelleni, että kiitos mulle riittää.

Tämä oli kuitenkin vain yksi hetki.  Lopulta  päivään mahtui kuitenkin monta muutakin hetkeä.  Siihen mahtui myös seesteisiä ja rauhallisia hetkiä, myönteisiä ja kannustavia kohtaamisia, tunteiden tuulettamista. Se piti sisällään ongelmakohtiin puuttumista, omien rajojen tunnistamista, ratkaisuihin keskittymistä, tuen hakemista, hengittelyä, rauhoittumista, läsnäoloa. Tästäkin selvittiin ja päivä päättyi kuitenkin ihan hyviin fiiliksiin. Keho ja mieli kävivät kuitenkin vielä ylikierroksilla päivän päätteeksi. Ja kotiin päästyäni alkoi aika pian opiskeluiden infotilaisuus, jossa tiesin tulevan paljon sisäistettävää ja saavan kehon ja mielen ylivirittymään lisää. Pysähdyin tässä hetkessä kuuntelemaan itseäni. Mitä nyt tarvitsen? Kaaoksen, tietotulvan ja ylivirittymisen keskellä kaipaan eniten vastapainoa. Edes pieniä hetkiä, joissa pyrin tyhjentämään mieleni, rauhoittumaan edes hetkeksi ja laskemaan kierroksia. 

Lähdin koirieni kanssa kävelylle ja kävelin rauhallisin askelin. Hengitin, keskityin maisemaan, omien askelten painoon, hengitykseen, tuoksuihin. Pieneen tuulen vireeseen kasvoilla. Annoin ajatusten tulla ja mennä. Kierrokset alkoivat tasaantua samantien. Jo se, että sallin itselleni tämän hetken, auttoi mua rauhoittumaan. Kotona tein rauhassa smoothien ja kuuntelin kuulokkeista tämän laulun, joka saa mut jotenkin rauhoittumaan, herkistymään ja olemaan enemmän läsnä:

https://www.youtube.com/watch?v=a9u5sKG87bM

Näitä tälläisiä hetkiä tulen tarvitsemaan varmasti paljon tulevana vuonna. Niitä pieniä hengähdystaukoja, joissa sallin itseni hidastaa, vaikka kalenteri ja pää tuntuisi täydeltä. Joissa siedän ja hyväksyn kaaoksen, keskeneräisyyden ja epävarmuuden tunteet. Joissa kuulen sisintäni ja sen tarpeita ja pyrin vastaamaan niihin edes pieninä annoksina kerrallaan. 

Sen lisäksi tarvitsen suunnitelmallisuutta. Ajatuksen siitä, mikä juuri nyt on tärkeää ja mistä voin tässä hetkessä päästää irti? Mihin keskityn tässä ja nyt ja minkä annan olla? Mikä riittää tänään? Mistä voin olla kiitollinen ja mitä tälle juuri nyt käsillä olevalle haasteelle tai ongelmalle voin tehdä? Kaipaanko tukea, selvyyttä, tietoa, järjestelmällisyyttä, organisointia vai pienen tauon kaikesta? Mielen on tärkeää haasteiden keskellä nähdä myös se hyvä. Mistä voin kuitenkin, tämän kaiken keskellä olla kiitollinen? Mikä tässäkin hetkessä oli hyvää tai mitä tästä voi oppia? 

Tänään voin kiittää itseäni siitä, että sen kaaokseltakin hetkittäin tuntuvan päivän keskellä, onnistuin myös tasapainoilemaan näiden kysymysten äärellä ja kuuntelemaan itseäni. Toivon, että kuluvan vuoden aikana näitä päiviä ja hetkiä tulee lisää, ja ne rakentavat mulle tien selvitä näistä tulevista haasteista. 

Huomenna on taas uusi päivä, uusi sivu.