Myötätuntoinen mieleni kohtaa vastoinkäymiset hyväksyvästi. Se suhtautuu tunteisiin hyväksyen ja pitää tarpeistani ja rajoistani huolta. Se kuuntelee ja suhtautuu minuun lempeästi ja arvostavasti. Myötätuntoinen mieleni rohkaisee, kannustaa ja uskoo hyvään. Se uskoo, että vaikeuksista selvitään. Se uskoo kykyihini, näkee potentiaalini ja nostaa esiin onnistumiset virheiden sijaan. Myötätuntoinen mieleni hyväksyy epätäydellisyyden ja rakastaa ehdoitta. Se pitää puoliani ja auttaa asettamaan terveet rajat. Se kertoo, mikä on minulle hyväksi. Myötätuntoinen mieleni keventää askelta, vähentää kuormaa hartioilta ja saa lämmön tunteen rintaan. Se auttaa hengitystä virtaamaan vapaammin ja kehoa rentoutumaan. Se tuo joustavuutta, luovuutta, voimia ja kepeyttä arkeen. 

Uuden edessä pelon ja epävarmuuden tunteet ovat luonnollisia. Tulevasta kun ei voi tietää. Ei siitä, miten asiat lopulta menevät. Silti mieli rakentaa jo horisonttiin taulua tulevasta. Itselläni näissä hetkissä siinä taulussa on usein näkyvillä tulevia haasteita, uhkakuvia ja kauhuskenaarioita. Loppuunpalaminen on tehnyt mut tietoiseksi siitä, että voimani ovat rajalliset. Siksi usein uuden edessä mieleeni hiipii kysymys "jaksanko?" . Tulevat opinnot ovat haastavuudeltaan sitä luokkaa, että tämä kysymys on kyllä ihan aiheellinenkin. On tärkeää osata kuunnella omia voimavaroja ja säädellä stressiä, kun tarttuu johonkin, jonka tietää vaativaan aikaa, voimia ja sinnikkyyttä. Tärkeää on ymmärtää myös, jos voimavarat eivät riitäkään. Ja pysähtyä miettimään siinä kohtaa, mitäs nyt? 

Ensimmäiset viikot töissä loman jälkeen ovat tuoneet esiin haasteita. Ja tällä hetkellä näyttää sille, että en tule myöskään työni puolesta pääsemään helpolla tänä vuonna. Tämä yhdistettynä opintojen täyteiseen vuoteen nostaa kieltämättä enemmän pintaan sitä epävarmuutta ja uhkakuvia, joita uuden edessä muutenkin aina koen. Tällöin on tärkeää vahvistaa itsemyötätuntotaitoja. Ja eritellä mielessään, mikä on oikeasti totta tässä hetkessä, mikä taas tulkintaa tulevasta, jossa en tällä hetkellä elä. Onko kyseessä vain ajatus, vai tiedetty totuus?

Totta ja tärkeää on lopulta vain tämä hetki. Ja voin vaikuttaa vain siihen, mikä on tällä hetkellä käsillä. Voin maalata tulevaisuuteen vaikka minkälaisen taulun, mutta todennäköisintä on, että se tulee lopulta olemaan jotakin ihan muuta. Näin on käynyt jo monesti, oikeastaan lähes aina, kun olen kamppaillut ennalta jo tulevien haasteiden kanssa mielen tasolla. Uhkakuvat harvoin käyvät toteen, ainakaan juuri sillä tavoin, miten mieli ne on käsikirjoittanut. Silti yhä uudelleen on niin helppo lähteä uskomaan siihen valheelliseen totuuteen, jonka mieli on rakentanut. 

Tässä hetkessä voin todeta, että kaikki on hyvin. Mulla ei tarvitse olla kuin tämän päivät voimat ja keskittyä siihen, mitä tänään on tehtävissä ja mikä on totta juuri nyt. Voin hengittää, päästää irti huoliajatuksista ja heittäytyä elämän vietäväksi. Luottaa, että asiat järjestyvät ja kaikki selviää ajallaan. Minä selviän.