pillerit-normal.jpg

..sitäkin on tullut koluttua tässä sairastumiseni myötä. Olen kokeillut kolmea masennuslääkettä, joista viimeisintä olen nyt syönyt 1,5kk. En uskalla vielä sanoa, olenko niiden puolesta vai vastaan puhuja. Kaipa sekin on niin yksilöllistä...toisille ne sopivat ja antavat avun, toisille taas eivät. Kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä, että ne voivat kyllä auttaa, mutta ne on tarkoitettu vain ensiavuksi, auttamaan pahimman yli ja helpottamaan elämässä kiinni pysymistä. Todellinen apu tulee muista tekijöistä, joista terapia ja terveelliset elämäntavat ovat ehkä ne tärkeimmät. Jos masennus tai ahdistus juontaa jostakin elämässä tapahtuneesta ikävästä asiasta (niinkuin se usein johtuu) niin ongelman juuret pitää käsitellä ja sitä lääkkeet eivät tee. On vain todella surullista, miten vaikea terapiaan on päästä, se on pitkä ja työläs prosessi ja vaatii myös potilaalta aktiivisuutta. Liian moni jää pelkkien lääkkeiden varaan ja saattaa siksi joutua syömään niitä läpi elämän.

 Itse olin viimeiseen asti lääkekielteinen. Lääkäri niitä lääkkeitä oli jo aika aikaisessa vaiheessa tuputtamassa ja ajattelin sitten vastahakoisesti kokeilla, että mitä sellaisen nielemisestä seuraa. No ensimmäisestä tuli jo pienestä annoksesta ja yhden tabletin jälkeen niin inhottavia sivuoireta, että en pystynyt sitä enää uudestaan kokeilemaan.  Sain sitten vielä toista merkkiä kokeiltavaksi...sekin jäi yhteen kokeiluun. Oloni oli taas niin inhottava, että en pystynyt toista kertaa enää kokeilemaan. Jälkiolona tuli vielä niin voimakas ahdistus, että se laukaisi mulla voimakkaan paniikkikohtauksen. Voitte uskoa, että näiden kokemusten jälkeen kammoni ja vastarintani lääkkeitä kohtaan vain kasvoi. Ja olin ajatellutkin, että lääkkeisiin en enää koske...kokeilin mm. Mäkikuismaa, jolla pitäisi olla mielialaa nostava ja rauhoittava vaikutus, mutta se ei juurikaan tuonut apua. Olen myös syönyt paljon muita luontaistuotteita romahdukseni jälkeen ja niiden syöntiä jatkan edelleen jossain määrin. Kuitenkaan nekään eivät tuoneet akuuttiin tarpeeseen apua ja kun olo alkoi tulla jo sietämättömän tukalaksi ja ahdistus lamaannuttavaksi, oli mun pakko vielä nöyrtyä kokeilemaan yhtä lääkettä. Aloitin todella pienellä annoksella ja nostin sitä pikkuhiljaa. Edelleen syön aika pientä annosta ja lääkäri oli sitä mieltä, että toistaiseksi ei ainakaan kannata annosta nostaa, koska jo pienestä annoksesta tuli aika paljon sivuoireita. Nämä oireet ovat kuitenkin pysyneet suht siedettävinä ja siksi edelleen syön lääkettä. Vaikka oli mulla myös hetkiä, että teki mieli heittää koko lääkepurkki päin seinää. Mutta kun mietin aikaa ennen lääkkeiden aloitusta, niin on mun mieleni hiukan tasaantunut siitä ja hyviä päiviä on ollut nyt enemmän. Sivuoireetkin alkaneet vihdoin helpottaa, toivottavasti eivät enää palaa. Viime viikolla nimittäin jostain käsittämättömästä syystä sivuoireet yhtäkkiä voimistuivat, vaikka olin syönyt samaa annosta jo 2 viikkoa. Ja se oireiden palaaminen varmaan laukaisi mulla taas romahduksen, kun tuli toivoton olo..että eikö tämä ikinä lopu, eikö lääkkeetkään auta vaikka niiden sivuoireita jo kuukauden kestänyt. Mutta nyt tosiaan tuntuisi jo vähän paremmalta...ollut nyt 5 päivää tasaisempaa. Tosin edelleen tiedostan, että mieleni ei ole kunnossa. Stressinsietokyky on todella huono ja huonoja päiviä tulee vielä varmasti, jolloin ahdistaa ja masentaa. Mutta toivon, että lääkkeet pitäisivät nekin päivät kuitenkin siedettävinä.

Näistäkin lääkkeistä tosiaan tullut sivuoireta...alkuun tuli huomaltunut olo pari tuntia lääkkeen oton jälkeen, armoton väsymys, lihakset olivat rentoutuneet, kuin olisi jotain rauhoittavaa syönyt. Otin onneksi lääkkeen illalla, joten pahin väsymys ajoittui yöhön, jolloin lääke toimi myös unilääkkeenä (tosin mulla ei nukkumisongelmia ole edes ollut). Aamulla olikin sitten olo kuin bileillan jälkeen...vapisuttava olo, väsytti, etoi, janotti, pahimmillaan myös epätodellinen olo, ja ajatus tuntui hitaalta, nieleminen vaivalloista ja keho tuntui flegmaattiselta. Pahinta oloa ei onneksi kestänyt kuin muutaman päivän annoksen noston jälkeen. Vähän myöhemmin iltaväsymys lähti, mutta yöt olen silti nukkunut kuin tukki, joka yö 9-10h menee kevyesti ja silti tunnen itseni väsyneeksi seuraavana päivänä. Lääke siis edelleen väsyttää, mutta päiväväsymyskin jo hieman alkanut helpottaa. Lisäksi haukottelu lisääntynyt ja vielä pari viikkoa sitten oli kehossani jotenkin levoton olo. Tuntui, että vaikka pään alue oli väsynyt, niin keho olisi halunnut liikkua kokoajan. Kävinkin tosi ahkeraan salilla, missä vedin itseni ihan piippuun. Nyt kuitenkin tuo levottomuus hieman myös helpottanut, välissä se muuttui jopa päinvastaiseksi eli flegmaattisuudeksi, mutta nyt tuntunut muutaman päivän jo suht normaalilta. Salillakaan ei ihan yhtä rankasti itseään rääkkää, vaikka tykkäänkin siellä treenata. Sekin on osaltaan auttanut ahdistukseen, kun on päässyt purkamaan sitä painetta kuntosalilaitteisiin ja juoksumatolle.

Tänään on ollut ihmeen hyvä olo, en muista milloin olisin viimeksi herännyt aamulla ilman ahdistuksen varjoa. Katsoin aamulla leffan, aloitin tämän blogin ja suuntasin salille. Sen jälkeen vielä siivosin ja kävin kaupassa ja ilta meni poikani Vappuhulinoissa koululla. Viimeaikoina olen aamulla herätessäni alkanut vetää vatsaa sisään, pelännyt tuleeko ahdistus ja monesti se on tullutkin tai ainakin yrittänyt tulla..eilenkin pakenin oloani lähtemällä tapaamaan ystävääni. Usein se, että lähtee liikkeelle, auttaa pahaa oloa pysymään taka-alalla. Tänään kuitenkin tuntui ihmeen hyvältä myös olla kotona aamupäivällä. Yleensä aamupäivät ovat olleet niitä pahimpia ja iltaa kohti olo helpottanut. Mutta olen iloinen tästä päivästä, toivottavasti näitä tulee lisää.