Terapian loputtua meni muutama viikko rallatellessa. Puhkuin energiaa, fiilis oli hyvä ja tunsin voimaannuttavana ajatuksen, että yksi etappi on taas takanapäin ja nyt opettelen pärjäämään enemmän omien siipieni kannattelemana. Ajattelin jopa, että ehkäpä kohdallani ei mitään erityisempiä olotiloja edes nouse terapian lopetuksesta. Viime viikolla kuitenkin tunsin itseni jotenkin väsyneeksi ja sen myötä pikkuhiljaa alkoi nousta muitakin tunteita.

Olen prosessini myötä hyvin konkreettisesti saanut huomata, miten ihminen todella on kokonaisuus. Fyysinen hyvinvointi vaikuttaa henkiseen ja toistepäin. Ei voi sulkea toista puolta pois, koska ne kulkevat käsikädessä. Jos jomman kumman sulkee, ihminen alkaa voimaan huonosti. Uskallan jopa väittää, että suuri osa fyysisistä sairauksista tulevat ihmiseen psyykkisistä, ehkä täysin tunnistamattomista ja tiedostamattomista syistä. Tunteiden patoaminen sairastuttaa pitkään jatkuneena mielen ja kehon. Omaa väsymystänikin mietin, että kumpi tuli ensin, väsymys vai tunteet. Tunteet kun voivat ilmetä ensin kehossa tiedostamattomina, kunnes kehon tunne ehkä nostattaa lopulta tunteetkin pintaan. Esim. surun tunteeseen voi liittyä myös voimattomuutta ja väsymystä.

Väsyneenä tunteeni ovat enemmän pinnassa ja töissäkin huomasin, että kehoni kiihtyy ja minussa nousee voimakkaitakin vihan tunteita täysin varoittamatta, jos koen vähänkään että jossakin asiassa ei toimita reilusti tai että se kuormittaa ajatuksen tasolla. Tämä on ollut mulle hyvin hämmentävää ja uutta enkä oikein tiedä miten näiden uusien tunteiden kanssa tulisi toimia.  Nyt kun ei ole viikottaista terapiaa tukena purkamaan ajatuksia ja tunteita, on opeteltava se taito purkaa ja käsitellä ilman sitä tukea. On löydettävä keinot itsestä. Se ei ole helppoa. Viime viikko näytti kyllä mulle, miten herkästi sitä lähtee taas patoamaan ja miten kehoni lähtee leikkiin mukaan. Välillä tuntuu, kuin kehossani olisi pesäkkeitä, jotka ovat kiinnittyneet lihaksiini. Ne tekevät siellä jännitystä ja jumitusta huomaamattani, saaden oloni epämukavaksi. En välttämättä koe olevani täysin jännittynyt, mutta lepotilassa huomaan, että jokin osa minusta ei ole rento enkä yrityksistä huolimatta saa sitä pientä jännitystä laukeamaan. Eilen kuntosalilla käytyäni ja mentyäni sen jälkeen kuumaan suihkuun, tunsin kuinka kehoni muuttui täysin veteläksi. Tuntui kuin olisin saanut ruiskeen jotakin lihasta rentouttavaa lääkettä. Tunsin itseni todella väsyneeksi. Jotakin tuolla salin ja suihkun yhdistelmällä onnistuin laukaisemaan. Tämän myötä myös tunteet vapautuivat. Luulen, että minussa on paljon patoutunutta vihaa ja surua, joita en ole onnistunut käsittelemään terapian aikana ja jokin terapian lopetuksessa ja myös päätöksessäni erota seurakunnasta, toimivat laukaisevana tekijänä niin että ne alkoivat ilmoittaa olemassaolostaan uudella tavalla. Mieli yrittää toimia vanhan kaavan mukaan, mutta loppuunpalamisen ja terapian seurauksena huomaan sen toiminnan kehossani epämiellyttävänä kireytenä ja paineen tunteena rinnassa. En voi sanoa enää olevani ahdistunut, vaan enemmänkin se epämääräinen ahdistuksen tunne rinnassa, jonka kanssa loppuun palaessa painin, onkin muuttunut tunteiksi. Tunnistan sieltä hyvin vihan ja surun. Ne ovat pusertuneet rintaani möykyksi, joka ärsykkeitä saadessaan ilmoittaa olemassaolostaan paineen tunteena. Olona, kuin jokin sisälläni voisi räjähtää, mutta ei kuitenkaan tee niin. Ulospäin saatan olla hyvinkin rauhallinen, mutta sisimmässäni näen tässä tilassa kirkuvani ja polkevani jalkaani. Sisäinen lapseni raivoaa ja itkee, mutta ulkoinen minä pysyy tyynenä. Jotta voisin päästä tasapainoon tämän ristiriidan kanssa, olisi sen sisäisen lapsen ja ulkoisen minän päästävä kosketuksiin toistensa kanssa. On opittava purkamaan tunne ulospäin. Tämä on kuitenkin hyvin vaikeaa ihmiselle, joka on padonnut tunteitaan vuosia, ja jolle on piirtynyt vahvana mieleen ajatus, että tällaiset tunteet ovat pahasta ja niitä ei saa näyttää. On löydettävä rakkaus ja hyväksyntä näiden tunteiden vierelle, nähtävä niiden tärkeä merkitys muiden tunteiden rinnalla ja opittava purkamaan ne rakentavasti ulos. Rakentavalla tarkoitan sitä, että purkaessani en vahingoita itseäni enkä muita ihmisiä. 

Kahden viikon päästä aloitan koulun, joka ehkä osaltaan auttaa mua näiden tunteiden kanssa. Todennäköisesti alan myös käymään muutaman viikon välein hahmoterapiassa, josta voin saada hyviä keinoja kehon ja mielen hallintaan ja tunteiden purkamiseen.