Kuulun facebookissa sellaiselle sivulle kuin Hidasta elämää. Voin lämpimästä suositella sitä kaikille, olen itse saanut sieltä hyviä oivalluksia ja piristystä päivään. Nyt oli niin hyvä kirjoitus tälle päivälle positiivisesta ajatteluta, että oli pakko laittaa siitä kopio tänne: 

 

1. Mitä muut ihmiset sanovat minusta, on heidän ongelmansa. Ei minun.

2. Olen vapaa olemaan MINÄ.

3. Elämä ei aina ole täydellistä, mutta se todellakin on hienoa!

4. Välillä on huonoja päiviä, ja se on täysin ok.

5. Vaikka välillä elämässä joutuu sinnittelemään, aina on jotain, josta olla kiitollinen.

6. Jokainen kokemus on uusi oppitunti.

7. Kaiken ei ole tarkoitus jäädä elämääni.

8. Väärässä oleminen on askel lähemmäs oikeassa olemista.

9. Minun ei tarvitse pitää kiinni siitä, mikä pidättelee minua.

10. Onnellisuuteni tänään on ajatteluni tulosta.

11. Sillä ON väliä, kenen kanssa vietän laatuaikaa.

12. Draama ja tuomitseminen ovat täydellisen onnellisuuden hukkaamista.

13. Toiset ihmiset tuomitsevat minua paljon vähemmän kuin luulenkaan.

14. Voin tehdä maailmasta onnellisemman paikan.

15. Vaivannäkö on todellakin sen arvoista!

Nuo kun muistaisi ja niitä kun noudattaisi, olisi elämä huomattavasti kevyempi kantaa niinä huonoinakin hetkinä. Mulla on ollut jotenkin tosi ihana lauantai päivä. En ole tehnyt mitään ihmeempää, mutta jotenkin vain nauttinut kotona olemisesta, kiireettömyydestä, siitä että voin tehdä sitä mitä haluan ja vain olla läsnä itseni kanssa.  Jo pari päivää sitten sain ajatuksen, että haluan leipoa pullaa viikonloppuna, ja niin mä sitten leivoin. Hyvin harvoin jaksan niitä tehdä ja ylipäätään leipoa. Olen ennen eroa poikani isästä leiponut aika paljonkin, mutta sitten se jäi. Luulen että ajatukset ja energia meni niin paljon muihin juttuihin että ei jaksanut kiinnostaa. Mutta ihan kuin se osa musta olisi taas heräämässä, se joka tykkää tehdä ja toteuttaa itseään. Ja mulle se kertoo siitä, että olen jo niin eheytynyt, että se oikea minä alkaa kuoriutumaan esiin. :) 

Viime viikonloppuna löysin kierrätyskeskuksesta aivan ihanan klaffilipaston, jonne laitoin kaikki askartelu/tuunausvälineeni. Nyt olen näperrellyt kaikenlaista pientä siinä eilen ja tänään, ja täytyy sanoa että on kyllä ihanan rentouttavaa ja jopa terapeuttista puuhaa! Nyt kun välineet on kutsuvasti esillä ja helposti saatavilla, on paljon kivempi alkaa jotakin tekemäänkin. Ennen piti aina kaivaa laatikollinen sekaisin olevaa sälää keittiön pöydälle ja alkaa sitten ihmettelemään, että mitäs näistä tekisi. 

Olen myös paljon pohtinut rooliani uhrina. Missä tilanteissa se tunne ja sen mukainen käytös nousee esiin jne. Tein eilen kännykkääni listan asioista, jotka todistavat että en ole uhri. Huonona hetkenä voin sitten lukea sitä listaa läpi paikasta riippumatta, kun se löytyy puhelimesta. Ja sitä on helppo päivittää. Yritän nyt alkaa vahvistaa sitä selvitytjän identiteettiä itsessäni, jonka tiedän myös olevan mussa. Välillä sitä vain meinaa unohtaa miten paljosta onkaan jo selvinnyt, miten paljon jo oppinut ja löytänyt keinoja paremman elämän pohjaksi.