Tämän viikon olen ollut jotenkin hyvin voimallisesti kiinni aggression tunteessa. Kaikki nämä kysymykset ja kriiseilyt ovat herättäneet mussa sellaista kiukun tunnetta, liittyen tarpeeseen löytää vastauksia ja päästä eteenpäin. Löytää se suunta, jonne päin lähteä. Vihan tunteen tarkoitus on suojata, puolustaa, asettaa rajoja ja työntää eteenpäin. Tässä elämäntilanteessa ja näiden kysymysten äärellä aggressio saa juuri aikaan sen, mitä tarvitsen. Se antaa voimaa ilmaista mun ajatuksia, tarpeita ja tunteita ulospäin ja tehdä myös valintoja, jotka voivat auttaa vastausten löytymisessä. Huomaan myös tämän kaiken mussa heränneen keskellä olevani enemmän kosketuksissa tunteisiini, erityisesti siihen mitä kaipaan ja mikä on mulle tärkeää. Vaikka en kaikkia vastauksia tiedäkään, niin jokin valkeni mulle tänään. Mä haluan keskittyä nyt niihin asioihin, joiden tiedän olevan mulle tärkeitä ja vahvistaa niitä elämässäni. Niinkuin eräs lapsi mulle töissä viisaasti lausui kesken ruokahetken, kaikki loppuu aikanaan. Niin, elämä on rajallista. Sillä on merkitystä mitä valintoja teemme ja mistä pidämme kiinni, mitä rakennamme ja myös sillä, mistä päätämme irtisanoutua. On tärkeää miettiä, kenen kanssa elämää haluaa jakaa, kenet haluaa itseään lähelle tai lähemmäs, kenet taas kauemmas tai poistuvan kokonaan. Ne omat arvot ja niiden kuuntelu ja niiden mukaan eläminen. Ja mitä enemmän opin kuuntelemaan, sitä lähemmäs myös vastauksia pääsen. 

Ole nähnyt taas paljon unia tämän viikon, alitajunta työstää ehkä tätä kaikkea mitä mielessä liikkuu. Uniin on mahtunut niin pelottavia kuin myönteisiäkin asioita, riittämättömyyden tunnetta, kaipausta ja rakkautta. Ja ne ovat olleet hyvin tapahtumarikkaita ja vaihtelevia.