Tänään on Äitienpäivä. Lapseni yllätti mut ja kävi ostamassa omilla rahoillaan karkkipussin kaupasta ja toivotteli hyvää äitienpäivää. Ilostuin, liikutuinkin hiukan ja halasin häntä. Samalla kun otin lahjan ilolla vastaan, olin hämmennyksen vallassa siitä, että poikani käytti vähiä rahojaan lahjaani.  Jokin vanha ääni minussa heräsi ja kuulin itseni sanovan "ei sun olis tarvinnut". Samassa kun kuulin mitä sanoin, hätkähdin. Noinko minä todella sanoin? Sen lauseen, joka särähtää oman äitinikin sanomana nykyään korviini ja johon aina puutun. Jokin vanha syyllisyyden tunne nosti päätään ja sai mut ilmaisemaan sen tällä tavoin ulos. Ei sun olis tarvinnut. Mutta minäpä vastaan sille äänelle, "kyllä olisi!" Käännyin poikaani päin ja hyvin nopeasti lauseen lipsahdettua sanoin, että perun puheeni. Että noin ei saa sanoa, mitä minä juuri sanoin ja korjasin, että kyllä minä olisin tarvinnut. 

Tuon lauseen lipsahdus harmittaa vieläkin. Tuolla pienellä lauseella hylkäsin itseni ja syötin myös lapselleni itseään vähättelevää ajatusta. Oikeastaan tuollaisella kommentilla voi onnistuneesti laimentaa myös antajan iloa, ja tuoda hänelle viestin, että ensi kerralla voit olla ostamatta. Vaikka kuitenkin sisimpäni ääni kaipaa, että merkkipäivänä muistetaan. Pyydän siis vielä kerran itseltäni anteeksi ja lupaan, etten enää väheksy omia tarpeitani tässäkään asiassa. Sallin itselleni hyviä ja kauniita asioita, olivat ne sitten mitä hyvänsä. Ääneen tuon asian korjaamalla halusin tuoda myös viestin lapselleni, että tuo ajatus mitä lauseeni piti sisällään, on väärä. En halua sitä enää antaa perintönä eteenpäin. 

Tuo lause juontaa juurensa jo sota-aikaan. On oltu vaatimattomia, tyydyttä vähään ja päätetty, että näillä pärjätään. Tuon lauseen takana oleva ajatus on meidän suomalaisten keskuudessa siirtynyt sota-ajasta asti aina sukupolvelta toiselle, kunnes joku sukupolvi on ymmärtänyt sen tien katkaista. Meidän on lupa ottaa vastaan toisilta ihmisiltä ilman syyllisyyttä, ilman vaatimattomuutta. Saamme kantaa itsemme ylpeänä, ymmärtäen oman arvomme ja sen, että me ansaitsemme kaiken hyvän, vain olemalla se keneksi olemme syntyneet. 

Tänään on Äitienpäivä ja ansaitsen tänään kaiken hyvän mitä elämä tuo. Ja ansaitsen sen myös muina päivinä. Niin sinäkin. Ota se vastaan.

Hei, älä turhaan jää
Seinänviertä kulkemaan
Kutsuttuna juhliin
Kynnykselle seisomaan
Jos katsoa sä voisit
Niin kuin minä katson sua
Sun ei enää koskaan tarvitsisi piiloutua

Anna minun nähdä sun kasvosi
Nähdä kuinka valosi loistaa
Anna minun kuulla sun äänesi
Kuulla kuinka ilosi soi
Anna sateen huuhtoa surusi
Anna tuulen helmoja nostaa
Tänään on tullut sun päiväsi
Nyt on sinun vuorosi loistaa

Kuka opetti sua
Maata kohti katsomaan
Että parempi ois
Varovasti rakastaa
Älä luule, että ainut
Oisit, jota pelottaa
Täs ois toinen
Ja se toinen sua odottaa

(Juha Tapio, Sinun vuorosi loistaa)