Mä olen aina pitänyt Joulusta, se on ollut Juhannuksen jälkeen mun lempijuhla. Lapsuuteen liittyy mukavia muistoja joulusta. Aattona saatiin aamulla yhdet paketit jotta jaksettiin paremmin odottaa iltaan. Telkkua sai katsella kerrankin niin paljon kuin huvitti. Illalla tuli mummi ja vaari kylään, syötiin ja jaettiin lahjat. Vaari meni usein "tupakalle" juuri ennen lahjojen jakoa, sillä välin ilmaantui Joulupukki joka kovasti kuulosti vaarilta ja jonka silmätkin tuikkivat samalla tavalla. Ja joka joulu vaari ihmetteli tupakalta tullessaan, että joko se pukki ehti käymään? ;) Aikuisena se joku hohto joulusta hiukan katosi, mutta lapsen saatuani siitä sai taas ripauksen takaisin, nähdessään sen saman joulumielen omassa lapsessaan mitä itsessä joskus oli. Lapsen isän kanssa ollessani, meidän jouluaatot menivät vielä ihan mukavasti mutta muuten joulun aikaan liittyy paljon ahdistuneita oloja, kun ex-mies usein joi liikaa. Jännitin kaikki joulun pyhät, että minkä verran se juo, meneekö överiksi tai lähteekö se baanalle. Lähes aina pelko osoittautui oikeaksi jossakin kohtaa. Eron jälkeen tämä ikuinen ahdistus toisen juomisesta katosi, mutta seuraavat joulut olivat eron jälkeen aika ankeita sitten muuten. Ensimmäinen joulu eron jälkeen vietettiin vanhemmillani asuen. Ero oli tuoreeltaan takana, mieli hyvin herkässä ja jouluna oikein korostui se eron tuoma tuska. Siitä seuraava joulu taas oli ahdistunut siitä syystä, että olin palanut loppuun. Viime jouluna olin jo jonkin verran toipunut burnoutista, mutta aikaisempien joulujen ikävät muistot varjostivat muistoillaan ja koin myös jonkinasteista turvattomuuden tunnetta kotona olemisessa. Huomaan että nämä ikävät muistot varjostavat mun jouluani edelleen. Ja jo syksyllä mietin, että mun on löydettävä oma Jouluni uudelleen. Ehkäpä se pitää rakentaa täysin eri pohjalle kuin ennen. Miettien, mikä mulle ja mun perheelle joulun ajassa on tärkeää ja mikä tuottaa mielihyvää. Olen myös aijempiin jouluihin napannut traditioita ja tapoja mm. äidiltäni ja lapsuuden jouluista. Onhan se mukavaa ylläpitää jotain tapoja lapsuudesta, mutta tärkeää on myös miettiä sopivatko ne omaan jouluun.

Mä tein päätöksen, että kaikki suorittaminen menee minimiin. Teen vain sen mikä tuntuu mukavalta, kaikessa muussa menen riman alta tai jätän kokonaan tekemättä. Joulusiivousta en tehnyt (oikeastaan en ole ikinä ymmärtänyt koko joulusiivouksen ideaa, joten se ei sinänsä ole uusi asia mulle), vaan ihan normi viikkosiivouksen. Leivoin poikani kanssa pipareita, tein joulutorttuja ja huovutin muutaman joululahjan. Joulukortit ostin valmiina kirjatorilta, samoin joululaatikot ostin valmiina. Rosollin teen itse ja kinkun paistan. Joulukuusi on olohuoneessa ja poikani hoiti koristelun suurimmaksi osaksi. Lahjat ostin melkein kaikki kerralla, koska inhoan sitä kaaosta minkä joulunaika saa tavarataloissa aikaan. Lahjojen paketoinnista huomasin tykkääväni, sitä on mukavaa tehdä rauhassa ja ajan kanssa. Joululauluja en ole jaksanut kovin paljon kuunnella, eniten sain joulufiiliksen päälle kun olin työpaikkani joulujuhlat, jossa lapset esittivät Joululauluja ja jouluevankeliumin ja sen lisäksi olen pari kertaa soittanut joululauluja pianolla. Siinä tuntuu olevan jo ihan riittävästi mulle joulua. Huomenna mennään illaksi mun vanhemmille syömään ja avaamaan lahjat. Muuten aijonkin vain keskittyä rauhoittumiseen, rentoutumiseen, syömiseen ja kynttiöiden polttamiseen. Ja suurin tavoite tälle joululomalle on löytää se rauha ja turvallisuuden tunne nimenomaan kotona olemisesta. Löytää se mielihyvä lomailusta ja rauhoittumisesta. Koska burnoutin jälkeen olen huomannut, että useamman päivän tauko töistä tuo mulle turvattomuuden tunnetta. Olen jollain tapaa rakentanut työstä itselleni pelastajan, mutta niinhän asia ei saisi olla. pelastajan on löydyttävä musta itsestä. Ei paikasta, ei ajasta eikä ihmisistä. Ei ulkoisista tekijöistä, vaan minusta.

                                                 Rauhallista Joulunaikaa kaikille!