Tänään autossa radiota kuunnellessa tuli eräs kappale, joka kosketti. Siinä oli kaikuja menneisyydestä, lauluista, joita kuuntelin aikoinaan paljon kun olin teini-ikäinen ja jotka koskettivat mua silloin syvästi. Ne toimivat silloin ikäänkuin tunteiden tulkkina ja omien kipujeni sanoittajana. Monet itkut olen itkenyt niitä kuunnellessa. Tuon kappaleen johdattamana aloin kuunnella monen monen vuoden jälkeen pitkästä aikaa näitä silloin kuuntelemiani kappaleita. Ja pääsin taas kiinni niihin tunteisiin. Näin sen tytön, joka silloin olin. Sen kivun, epävarmuuden, ahdistuksen, yksinäsiyyden ja riittämättömyyden tunteen, joita silloin tunsin. Sen, miten hukassa silloin olin ja miten olisin vain niin kipeästi kaivannut varmistusta sille, että olen rakkauden arvoinen ja minä riitän juuri tälläisenä kuin olen. Tänään tunsin valtavaa empatiaa ja rakkautta tuota tyttöä kohtaan. Ja surua siitä, miten hän itsensä näki ja miten hän ajatteli. 

Tänään haluiaisin sanoa tuolle tytölle...

Voi, kumpa näkisit itsesi niinkuin minä näen. Sinä olet kaunis sisintäsi myöten. Usko siihen, kuka olet, luota itseesi ja siihen, että sinä riität juuri tuollaisena kuin olet. Sillä sinä riität! Eikä sinun tarvitse esittää mitään muuta, jotta näin olisi. Ole vain Sinä. Olet kaiken rakkauden ja hyvän arvoinen, niitä ei tarvitse ansaita. Sinussa on voimaa ja viisautta, jota et itsessäsi ehkä vielä näe. Mutta se on siellä. Sinussa on myös herkkyyttä, joka on todella kaunista ja joka antaa sinulle syvempää ymmärrystä ja viisautta elämästä ja tunteista. Pidä siitä kiinni. Ota rohkeasti askeleita eteenpäin, sinä pystyt mihin vain. Sinulle käy hyvin. Olet rakastettava, olet arvokas. Pidäthän itsestäsi huolta.