Tänään tein jotakin, mitä en ole ikinä ennen tehnyt. Korotin ääntäni, kertoen miltä minusta tuntuu. Kiroilin, sanoin suoraan ja napakasti mitä ajattelen ja missä minun rajani menevät. Kohdistaen tämän toiseen ihmiseen, vielä rakkaaseen sellaiseen. Ja mitä enemmän jatkoin, sitä vahvemmaksi ja vapautuneemmaksi itseni tunsin. Kerrankin, koin puhuvani suuni puhtaaksi! Ilmaisin itseni, ilmaisin tunteeni ja ennenkaikkea rajani. Tässä olen minä, tässä ovat minun rajani ja niitä minä suojaan. Lopulta lähdin tilanteesta, arvokkaasti ja selkä suorassa. Varmana siitä, että tein juuri niinkuin piti. Rakastan häntä, mutta enemmän rakastan itseäni. Enkä aijo jäädä tuleen makaamaan, vaan nousen ja jatkan eteenpäin. 

Olen nyt noin vuoden verran tutustunut omaan vihan tunteeseeni. Ensin löytäen sen itsestäni ja purkaen sitä yksinäni tai terapiassa. Seuraava vaihe oli se, että kävin ikäänkuin tilanteita, jotka herättivät vihaa, oman pääni sisällä läpi. Ikäänkuin mielikuvissani riitelin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olisin halunnut pystyä sen tekemään oikeasti. Tämä tapa kuitenkin imi vihan minuun itseeni,  jolloin tunsin sen patoutuvan kehooni erilaisina jännityksinä ja kireytenä ja se sai minut samalla menemään myös sinne tuttuun kuplaani. Tämä olotila vaikutti myös mm. yöuniini ja huomasin sen purkautuvan kohteisiin, jotka eivät olleet todellisuudessa vihan tunteeni kohteita tai kääntyvän minua itseäni kohti. Viime aikojen tilanteet ja tapahtumat johtivat kuitenkin siihen, että lopulta tuo vihan tunteen patoaminen ja sisällä pitäminen alkoi olla niin tuskallista, että lopulta sain kohdennettua sen sinne, mihin se todellisuudessakin liittyi. Löysin vihdoin sen rohkeuden ja voiman itsestäni, näyttää tuo tunne, ilmaista se toiselle ja asettaa sen myötä myös selkeät rajat. Tuon jälkeen minusta tuntui, kuin minuun olisi kasvanut selkäranka.  Sellainen selkäranka, joka pitää ryhtini arvokkaana, katseeni eteenpäin suunnattuna ja jalkani lujasti juurtuneena maahan. Se kauan etsitty voima, sai juurtua tuohon selkärankaan. Nyt tiedän, että pystyn käyttämään sitä suojatakseni itseäni, puolustaakseni oikeuksiani, rakkaudesta ja kunnioituksesta itseäni kohtaan. Tuo selkäranka tuo turvaa, varmuutta ja rohkeutta. Minä olen minä, tässä ovat minun rajani joista ei kukaan mene yli. Minä olen oman elämäni kuningatar.