Otsikko sen jo kertookin, mitä olen viikonlopun ja sairasloman aikana tehnyt. Löysin kirjastosta erään hyvän kirjan, nimeltä Opi tuntemaan itsesi. -->   http://www.paiva.fi/?sid=30003&tuoteid=5020

Kirja löytyi sattumalta kirjastosta, kun katselin Hengellisten kirjojen tarjontaa. Kirja auttaa siis löytämään omaa minuutta ja persoonaa, omia vahvuuksia ja mielenkiinnonkohteita, pohjaten kristilliseen näkökulmaan. Siinä on erilaisia testejä ja analyysejä persoonasta testien perusteella. Itse olen testin mukaan persoonallisuustyypiltäni ISFP, eli Introvertti (I), Tosiasiallinen (S), Tunteva (F) ja Spontaani (P). Aika hyvin kyllä tunnistin itseni kuvauksesta.

Olen myös harjoitellut palleahengittelyä uudella innolla, ja harjoitellut muutenkin kehon rentoutusta. Sairasloma sai mun kehon taas melkoiseen jännitystilaan ja vaikutti myös mielialaan, joten se kummasti motivoi taas aloittamaan harjoittelun. Olen ollut vähän laiska hengittelemään, mutta nyt yritän ottaa tavaksi harjoitella päivittäin. Itseasiassa olen huomannut, että olen todella usein jännittynyt ainakin vatsan alueelta, jos en muualta. Ihan huomaamattani jännitän vatsaa ja hengitän ns. pintahengitystä, vaikka olo muuten olisikin ihan hyvä. Pelkkä palleahengittely ei oikein ole onnistunut auttamaan rentoutumisessa, ja välillä on todella vaikea hengittää syvältä, kun vatsan seutu on niin jumissa. Mutta tänä aamuna otin siihen oikein aikaa, kävin kaikki ruumiin osat kahteen kertaan läpi ja rentoutin niitä hengityksen mukana. Se olikin sitten niin rentouttavaa, että torkahdin. :D Ja olikin aika vetelän rento olo koko aamupäivän. Ja se auttoi ymmärtämään, miten jumissa olen taas ollut, ihan huomaamattani. Nyt huomaan, että palleahengityskin alkaa jo pikkuhiljaa onnistumaan paremmin kun sitä on harjoitellut.

Huomenna on näillä näkymin viimeinen sieluhoitoterapiakäynti. Se on ollut korvaamaton tuki ns. "normaalin" terapian rinnalla. Hiukan haikea olo, mutta voi olla että tarpeen mukaan pääsen välillä purkamaan sydäntäni vielä satunnaisesti jos siltä tuntuu.