Juhannukset on vietetty ja oli kyllä tosi ihanaa olla mökillä. Säät suosi ja seura oli hyvää. Mä nollasin ihan täysin kaiken, tuntui että mun ns. normaali elämä olisi muuttunut ihan kuin toiseksi maailmaksi, hyvin kaukaiseksi, kuin uneksi. Unohdin hetkeksi ihan kaiken, kaikki huolet ja murheet ja vain nautin. Mulla ei ole varmaan ikinä ollut niin hauskaa kuin mitä mökillä, tuntui kuin olisin herännyt henkiin, tullut kuorestani ja ollut hetken juuri se, kuka olen, täysin vapaana kaikista murheista ja stressistä. Nauru oli herkässä ja huumori kukki. Siirsin terapia-aikaakin ensi viikkoon, jotta sain olla vähän kauemmin mökillä, tunsin sen olevan niin terapeuttista. Vasta muutamaa päivää ennen kotiin lähtöä alkoi mieleen pikkuhiljaa palata koti ja se elämä, mikä siellä odottaa. Ja kun kotiin lähtö läheni, tuntui ihan hyvältä lähteä, se ei herättänyt mitään suurempaa ahdistusta, vaikka hiukan haikealta se tuntui. 

No kotona sitten meni pari päivää ihan hyvin, mulla oli ihan hyvä olo. Ainoo mitä vähän ihmettelin itsessäni, oli se että mun teki mieli kokoajan kuunnella raskasta musiikkia. Mä todella harvoin kuuntelen sen tyyppistä musaa, koska se saa mut vähän levottomaksi, mutta nyt taas sen musiikin kuuntelu tuntui hyvältä, ihan kuin olisin ruokkinut sillä jotain sisäisiä agressioitani, vaikken mitenkään pahalla tuulella kokenut olevani. No pari päivää meni tosiaan noin, mutta sitten kolmantena päivänä mä heräsin aamulla ja huomasin mieleni olevan jotenkin alavireinen. En vielä siitä niin hätkähtänyt, sellasia päiviä on ollut aijemminkin ja ne on menneet omalla painollaan ohitse, kun en ole antanut niille tunteille valtaa sen enempää. Mä yritin tehdä juttuja, kävin rannalla ja siivosin. Mutta nytpä se olo ei mennytkään ihan sillä ohi...ehkä mulla on lomalla liikaa aikaa keskittyä tunteisiini ja pyöriä oman napani ympärillä, tai sitten tämä kotona lomailu muistuttaa mua liikaa vielä sairaslomalla olosta, joka on vielä hyvinkin tuoreessa muistissa, ja se provosoi sitten niitä ikäviä tunteita enemmän esille. Mutta eilen aamulla herätessäni huomasin vetäväni heti aamusta vatsaa sisään ja ahdistus nosti päätään...ajattelin, että tästä päivästä ei taida tulla mitään, mä haluan nukkua tän yli. Hetkeksi kävinkin vielä lepäämään ja heti silmät suljettuani huomasin alkavani rentoutua. Tiesin kuitenkin, että nukkuminen ei ole ratkaisu ja päätin vain nousta, pukea päälleni ja alkaa touhuamaan. Olen huomannut, että usein siivoaminen on sellainen asia, mitä alan tekemään jos mieli on ahdistunut. Kai se liittyy jotenkin siihen, että kun oma sisäinen maailma on sekaisin, niin yrittää pakonomaisesti saada jotain järjestystä edes siihen ulkoiseen maailmaan. Koska silloin kun mulla on hyvä olo, en ole niin siivousintoilija, vaan pieni sotku ei mua edes juurikaan häiritse. No eilinen päivä meni vielä jotenkin, sinnittelin...kävin kirpparilla ja lenkillä illalla kaverin kanssa ja sekin auttoi vähän. 

Tänään kun heräsin, luulin ensin että päivästä olisi tulossa parempi kuin eilinen, mutta väärässä olin. Ahdistus alkoi pikkuhiljaa kasvaa ja lopulta purkautui itkuna ulos. Tällainen olo on viimeksi ollut silloin, kun olin vielä saikulla. Ehkä mun mieli tosiaan nyt palaa ajassa sinne sairasloma-aikaan, vaikka nyt onkin eri tilanne kun olen lomalla. Huomaan, että mun olo ei varsinaisesti ole niin kaamea mitä se silloin sairaslomalla ollessa pahimmillaan oli, mutta mä meinaan mennä paniikkiin siitä että niitä tuntemuksia taas tulee, kun luulin niiden olevan jo mennyttä aikaa. Enkä jaksaisi enää taistella niitä vastaan...tuntuu kuin olisin taas rakentanut itselleni häkin missä vapaaehtoisesti kyhjötän, vaikka häkin luukku on auki ja vapaus olisi vain parin askeleen päässä. Oma mieli on ihmisen pahin vihollinen...se on kuin vankila, jos sille antaa liikaa valtaa. Nyt kun on tämä olo, ei paljon nappaa mikään deittailukaan...tulee ajatuksia, että kuka tällaisen kanssa haluaisi edes olla, en ole hyvää seuraa enkä pysty mihinkään. Epätoivon ajatukset, ne kuuluu tähän olotilaan...ja kun olo taas kohenee, ajatuksetkin muuttuu sen myötä positiivisemmiksi. Sitä taas odotellessa..