Tänään ymmärsin jotakin merkittävää. Ymmärsin, että vaikka asioita vatkaisi kuinka terapiassa ja puhuisi ääneen, mutta jos niitä ei kohtaa tunnetasolla, ei yhteyttä asiaan synny niin, että se voisi toimia vapauttavana. Silloin jää asian kanssa ikäänkuin jumiin ja tietyt tunteet ja reaktiot toistavat itseään, jos niiden viestejä ja yhteyttä tilanteeseen ei ymmärrä. Omalla kohdallani tuo asia, jota en ole kohdannnut vaan olen ikäänkuin kiertänyt sitä ympäri, on turvattomuus. Se on ollut tunteena niin vaikea, että olen ehkä alitajuntaisestikin vältellyt sitä. Ainoa vaan , että tässä sanonta "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", pitää hyvinkin paikkaansa. Niin kauan kun tuota tunnetta ei kohtaa syvemmällä tasolla ja luomalla yhteyttä siihen, se toistaa itseään ja putkahtaa aina esiin, kun jokin asia tai tilanne sitä sohaisee.

Tänään ensimmäistä kertaa kohtasin oman turvattomuuteni ja muut siihen linkittyvät tunteet olemalla yhteydessä tuohon hetkeen, joka ne on aikanaan herättänyt. Hetkeen, joka on saanut mut reagoimaan tunteisiin niin, miten olen reagoinut ja jopa katkaisemaan yhteyden niihin, koska niiden kohtaaminen on ollut liian pelottavaa. 

Aikuisiän tunnetaidot opitaan jo lapsena. Ja ne mallit ja peilit mitä omille tunteilleen saa, niitä toistaa itsensä kanssa myös aikuisena. Siksi on tärkeää haitallisten tunnekäsittelymallien purkamisessa ja muokkaamisessa terveempään suuntaan, löytää tuo yhteys ns. sisäiseen lapseensa. 

Ymmärrys antaa avaimet myös ymmärrykseen omia tunteita kohtaan, jolloin on helpompi hyväksyä ne ja kohdata vaikeatkin tunteet empatian ja rakkauden kautta. Ymmärryksen kautta tunteet eivät ehkä enää niin herkästi muutu masennukseksi tai ahdistukseksi, koska hyväksyntä joka tulee ymmärryksen kautta, antaa tunteille luvan virrata vapaammin. Jos sitä hyväksyntää ei ole, tunteet kerääntyvät kehoon ja alkavat muuttua ns. tunnemöykyksi, joka ajan kanssa ilmenee mm. ahdistuksena ja masennuksena ja uskon, että jotkut sairaudetkin voivat puhjeta samasta syystä. Ihminen on kokonaisuus ja kaikki lopulta vaikuttaa kaikkeen, psyykkiseen ja fyysiseen puoleen. Jos tunteitaan ei kohtaa ja hyväksy, keho tekee kaikkensa, jotta tunteet eivät purkautuisi. Itsellä tämä tuntuu mm. kehon jännityksenä, sykkeen nousuna ja kiputilana alaselässä. Kehoni kuormittuu niin, että saan jonkinasteisen stressireaktion. Lopulta olotila muuttuu ahdistuneeksi, ellen saa noita tunteita vapautumaan. Vapautuakseen ne tarvitsevat kuuntelua, tunnistamista, ymmärrystä ja hyväksyntää. Ja niihin tarpeisiin vastaamista, joista tunteet viestittävät.