..Se muuttaa väkisinkin suhtautumistamme itseämme kohtaan laajemmin, mitä ehkä voisi kuvitella. Omalla kohdallani olen huomannut, että kuin huomaamatta, pikkuhiljaa olen alkanut tehdä valintoja oman hyvinvointini ylläpitämiseksi ja edistämiseksi hyvinkin kokonaisvaltaisesti.  

Loppuunpalamisesta opin sen, että elämä ei voi olla suorittamista. Voin tehdä itselleni tärkeitä asioita, omista arvoistani käsin perusteellisesti, mutta en siksi että "pitäisi" tai "on pakko", jotta riittäisin itselleni tai muille. Ja omia voimavarjoja sekä jaksamista on kuunneltava ja palautumiselle annettava aikaa tarpeeksi. Olen opetellut päästämään irti, asettamaan rajoja ja kuuntelemaan kehoani ja tunteitani. Ja näitä opettelen varmasti lopun elämääni. 

Kun olen työstänyt itseäni, elämääni ja kohdannut tunteitani, olen saanut huomata, että myös elämäntavat ovat ikäänkuin pikkuhiljaa alkaneet mennä sinne rakastavampaan suuntaan. Ja nimenomaan tuosta rakkaudesta käsin, olen alkanut tehdä terveellisempiä valintoja itseäni ajatellen ja kuunnellen. Tämä näkyy mm. ihan perus hyvinvointiin liittyvissä asioissa, kuten ruokavaliossa ja liikunnassa.

Olen ennen ollut todellinen sokerihiiri. Olen sallinut itselleni lähes päivittäin ns. sokerihumalan ja syönyt enemmän tai vähemmän karkkia ja suklaata, leivoksia jne. Kuitenkin viime vuosina tuo tarve sokerin syönnille on kuin huomaamatta pikkuhiljaa vähentynyt. Ehkäpä tarve sokerin saamiselle on vähentynyt, kun olen kohdannut sen syömiseen johtavia perimmäisiä syitä? Ehkä olen ollut hyvinkin vahvasti ns. tunnesyöjä ja kun olenkin alkanut kohdata tunteitani ja rakkaus ja lempeys itseäni kohtaan on lisääntynyt, ei itseni tukkiminen sokerillakaan näyttäydy enää niin isossa roolissa? Tilalle on tullut terveellisempiä valintoja ja olen alkanut myös eri tavalla huomaamaan, kuinka joissakin ruuissa on sokeria aivan liikaa. Mm. ennen syömäni lempi mysli, tuntuu nykyään aivan liian makealta omaan makuuni. 

Olen myös viime aikoina huomannut, että kehoni ei voi hyvin, jos syön huonosti tai elän epäterveellisesti. Se on välillä hyvinkin tukossa. Luulen, että hormonit ja esim. stressi vaikuttavat vatsani hyvinvointiin. Iän myötä on keho tullut herkemmäksi reagoimaan ja vaatii uudenlaisia valintoja, jotta saan sen tasapainoon. Tämä on osaltaan antanut lisämotivaatiota ottaa vielä enemmän selvää, millaisilla asioilla voin terveyteeni vaikuttaa. Koska hyvinvointini ja terveyteni on minulle tärkeä, ja niin kauan kun voin siihen itse vaikuttaa, haluan tehdä sen eteen oikeita valintoja.

En harrasta uudenvuoden lupauksia, mutta huomaan, että tämän vuoden teemaksi on noussut oma hyvinvointini. Se, mitä syön, miten ja minkä verran liikun, miten lepään ja palaudun. Tänään hemmottelin itseäni ja ostin luontaistuotekaupasta vahvoja probiootteja sekä Chian siemeniä. Joskus tuo "hemmottelu" olisi pitänyt sisällään paljon sokeria ja jälkimorkkiksen, nykyään niin käy harvemmin, koska kehoni myös kertoo voivansa huonosti, kun valitsen väärin. 

Vuoden loppupuolella investoin myös itseeni ostamalla urheilukellon, joka mittaa palautumista ja antaa tarkan analyysin unen laadusta. Tämä on antanut tukea itseni kuuntelemiselle sen suhteen, milloin on hyvä minkäkin verran harrastaa liikuntaa ja pystyn myös treenin aikana seuraamaan sykkeiden kautta, olenko kuormittunut vai ns. normaalissa tilassa. 

Ennen en pystynyt tällaisiin valintoihin, koska se olisi lähtenyt ajatuksesta, "pitää" ja "on pakko", kun näin vaan kuuluu tehdä. Nykyään pohjalla on oma hyvinvointi ja se miten tärkeä olen itselleni, ja kummasti siltä pohjalta myös motivaatio alkaa olemaan erilainen. Toki välillä repsahdan ja päädyn ns. vanhoihin valintoihin, mutta koen että pikkuhiljaa pohja terveellisempään, itseä rakastavampaan elämäntapaan on rakeentumassa ja uskon sen vahvistuvan pikkuhiljaa enemmän ja enemmän luonnolliseksi ja normaaliksi osaksi elämää.