Olen kuulunut jo pidemmän aikaa facebookissa sivustoon Hidasta elämää. Siellä on paljon hyviä ammattilaisten kirjoittamia artikkeleita, blogeja ja välillä siellä on myös mm. verkkokursseja. Tällä kertaa haastoin itseni ja osallistuin mukaan yhteen verkkokurssiin. Sen nimi on Written selfie - kaunein tarina minusta. Kurssi perustuu kirjoittamiseen ja sen avulla omien ajatusten jäsentämiseen. Tähän tukena ovat joka toinen päivä annetut tehtävät/kysymykset. Tavoitteena on vahvistaa omaa myönteistä minäkuvaa ja rakkautta itseä kohtaan, oman minä ja menneisyytensä hyväksymistä ja tiedostaa ne ongelmakohdat, jotka haittaavat myönteisen minäkuvan kehittymistä. Kurssi alkoi tänään ja kestää kuukauden jonka lopuksi materiaalit on mahdollista tallentaa omiin tiedostoihin. Sain heti tänään ensimmäisen tehtävän. En julkaise tehtävän kysymyksiä, mutta liitän kirjoitukseni ja tehtävän otsikon tänne. 

 

Tehtävä 1. Usko, että voit muuttua.

 

On vapauttava ajatus, että minä voin todella muuttua. Ihminen on kokoajan kasvava ja kehittyvä yksilö ja minä itse voin vaikuttaa siihen, miten ajattelen, miten suhtaudun ja miten toimin missäkin tilanteessa. Muutoksen ja muuttumisen mahdollisuus tuo toivoa ja lisää uskoa siihen, että voin selvitä.

Omia myönteisiä ajatuksia vahvistamalla voi vahvistaa suhtautumistaan ja ajattelutapojaan eri tilanteissa. Hyväksyminen on tässä avain sana. Hyväksyn, että minä tunnen näin. Hyväksyn sen kuka olen, miten toimin ja jos teen virheen, voin ottaa siitä opikseni, mutta minun ei tarvitse rankaista siitä itseäni vaan hyväksyä siinäkin tilanteessa sen, että en ole täydellinen, virheistä oppii ja aina voi tehdä uuden valinnan ja vaihtaa suuntaa.

Vahvistan itseni rakastamista ja positiivisuutta myös teoilla. Palkitsen itseni selvitessäni esim. rankasta työpäivästä, stressaavasta tilanteesta tai muuten vain huonosta päivästä. Sen sijaan että valitsisin itseni rankaisemisen ja mollaamisen tuntiessani jonkin asteen epäonnistumista, teenkin päinvastoin ja ostan itselleni jotakin kivaa. Vaatteen, hiusnaamion tai vaikka suklaapatukan. Negatiivisten ajatusten sijaan koitan keskittyä asian positiivisiin puoliin, kehua itseäni ja vahvistaa näin myönteisempää ajattelu- ja suhtautumistapaani. Saatan puhua ja toimia kuin vanhempi lapselleen. Ollen armollinen, rakastava ja lempeä. Siitäkin huolimatta, vaikka jokin osa minusta yrittäisi vielä tuputtaa negatiivisisia ja armottomia ajatuksia päähäni ja lannistaa. Olen huomannut tämän tehoavan. Minussa on syntynyt sen armottoman ja negatiivisen mielen rinnalle positiivinen, hyväksyvä ja rakastava mieli. Aina se ei ole ollut siinä, se on uusi luomus ja sen kasvamista tahdon nyt ruokkia, jotta se saa vahvistua entisestään.

Kesän ja syksyn aikana olen tehnyt paljon asioita, joihin en olisi ehkä vielä aijemmin uskonut pystyväni. Olen tietoisesti mennyt pelkojani päin, kokeillut rajojani. Kiipeilin seikkaulupuisto Huipussa, ajoin autolla kaksi kertaa Helsinkiin, hurjastelin Linnanmäen laitteissa ja aloitin uudessa työpaikassa. Olen myös käynyt treffeillä ja myös ennen kesää olen monet kerrat tehnyt jotakin, mitä olen pelännyt. Toiminut töissä vastoin tuntemuksiani ja pelkojani, jotka ovat yrittäneet jähmettää, tavannut uusia ihmisiä, aloittanut seurustelusuhteen, käynyt illanistujaisissa joissa en ole tuntenut muita kuin juhlien järjestäjän, käynyt treffeillä, ottanut tatuoinnin jne. Olen tietoisesti mennyt omien mukavuusalueideni ulkopuolelle, niin pienissä kuin isommissakin asioissa, kuuntelematta niitä hälytyskelloja tai lannistavia ajatuksia, jotka ovat yrittäneet estellä.

Olen oppinut, että vain menemällä pelkoja päin, voin päästä niistä vapaaksi. Vain kohtaamalla tunteeni, opin elämään niiden kanssa. Vain hyväksymällä tilanteet, olosuhteet ja tunteet, voin nauttia elämästäni ja päästä eroon negatiivisten ajatusten kehästä. Vain läsnäolon kautta pystyn elämään tässä hetkessä ja ottamaan siitä kaiken irti ja katkaisemaan murehtimisen kehän.