Mulla oli taas hetkellinen pudotus viime perjantaina. Jotenkin koko viime viikko oli vähän väkisin läpi kahlaamista, työt ei oikein napanneet ja olin parina iltana tosi väsynyt, silti pusersin itsestäni töissä enemmän mitä olisi siinä vireystilassa pitänyt, ja pakotimpa itseni vielä töiden päätteeksi torstai iltana salillekin vaikka olin ihan poikki. Perjantaina sitten aamulla herättyäni totesin, että mieliala on alhaalla, ahdistaa ja töihin meno tuntui todella vastenmieliseltä ajatukselta. Yleensä ajatus perjantaista ja viikonlopun vietosta on saanut mun mielen nousuun, mutta nyt tuntui että sekään ei auttanut ja ajatus vain kahdesta vapaapäivästä, tuntui ahdistavalta. Tunuti, etteivät ne riitä. Aloin itkeä ja päätin jäädä sairaslomalle. Siitä sitten alkoikin kunnon luisu pohjamutiin, itsesäälin valtamereen, jossa lilluin koko päivän. Mä jähmetyin ja istuin sängyn vieressä lattialla varmaan 2 tuntia, itkeskelin ja mietiskelin asioita. Ihmettelin, että miten taas sain itseni tähän jamaan, miksi olen niin armoton itseäni kohtaan, miksi en salli itselleni huonoja päiviä, väsyneitä päiviä, ilman että pusken itsestäni niinä päivinä väkisin jotain mihin sillä hetkellä ei panokset riitä. Mieleen vaikutti myös vahvast takauma siinä, kun olin sairaslomalla. Siitä, mitä silloin koin ja tunsin. vaikka tiedänkin tilanteeni olevan ihan eri kuin silloin. En saanut itseäni sinä päivänä mihinkään, kaupassa kävin kun pahin olo alkoi helpottaa ja söin lounaan vasta klo 14 jälkeen, ruokahalu oli taas poissa. Illalla oli sauna ja sen jälkeen olinkin aivan poikki, kun kropan jännitys alkoi laueta pois ja ahdistus helpottaa. Lauantaina ja sunnuntaina oli jo parempi mieli, mutta sain tehdä töitä että sain itseni ylös sängystä aamulla. Mulle on tullut sängystä jonkinasteinen turvapaikka, nukkuminen ja rentoutuminen saa ajatuksia katki ja silloinkin kun olin sairaslomalla, mä nukuin aina hyvin ja uni sai mut aina rentoutumaan ja unohtamaan hetkeksi pahan oloni. Mutta aina kun heräsin ja nousin sängystä, ryöppysi ahdistavat ajatuksiet ja paniikkitila päälle oikein voimalla. Nykyäänkin, jos on ollut pudotus, mun on parina seuraavana aamuna vaikeampi nousta, koska pelkään mitä ajatuksia mun päähäni tulvii kun nousen sängystä. Pelkään siis omia ajatuksiani. Perjantainakin tunsin olevani kuin oman pääni vanki. Ja sitähän se onkin. Ajatuksista herää pelkoja, peloista stressiä ja paniikkia, paniikista taas nousee esiin masennuksen tunteet.

Viikonloppuna huomasin, etten mä oikeastaan niin väsynyt ollutkaan. Olikohan se enemmänkin pelko siitä, että jos en nyt jää sairaslomalle, mä varmasti romahdan? ja yritin välttää sitä tapahtumasta, jäämällä suosiolla saikulle? Tiedä häntä..mutta maanantaina menin töihin. Otin mahdollisimmann rennosti ja päivä menikin ihan hyvin, vaikkakin mun mieli oli vieä aika alavireinen. No tiistai menikin sitten jo paljon paremmin, oli oikein rallatttelu fiilis, ja energiaa riitti salillekin töiden jälkeen. Teinkin oikein kunnon treenin. Tänäänkin oli tosi hyvä päivä ja on ollut tosi hyvä fiilis töiden jälkeenkin. Kummallista miten päivät ja viikot vaihtelee niin laidasta toiseen..Huomenna on työterveyslääkäri, kontrollikäynnit jatkuvat nyt uudella lääkärillä kun työnanataja vaihtui kaupungilta yksityiseen. Toivottavasti on hyvä lääkäri.