Joulu on rakkauden juhla. Se on juhla, johon liitetän vahvasti myös läheisyys ja perhe. Ne arvot, joita joulu edustaa, nostavat myös herkästi tunteita siitä, mitä ehkä kaipaisi enemmän tai ehkä myös vähemmän. Se voi nostaa pintaan surua, pettymyksen tunteita, jopa vihaa. Se voi sohaista juuri niitä kipeimpiä kohtia meissä, jotka ehkä muuten tavallisessa ja kiireisessäkin arjessa onnnistumme välttämään kohtaamasta. Kun pysähtyy ja näkee ympärillään kaiken sen mitä joulu edustaa, on vaikea enää vältellä niitä tunteita joihin se osuu. 

Mulla oli joulumieli vähän kateissa melkein koko joulukuun. Olen itse karsinut paljon suorittamista ja to do -listoja jouluun liityen ja joka joulu pyrin vain kuuntelemaan sitä, mikä mulle tänä vuonna voisi rakentaa sitä, millaiseksi oman jouluni haluan juuri nyt. Jos se tarkoittaa sitä, että en juurikaan koristele kotiani, luovun joulukuusesta enkä lähetä joulukortteja, sitten se on niin. Ehkä tänä jouluna mulle riittääkin vain kynttilöiden tuoma tunnelma ja valo. Mulle tärkeintä joulun ajassa on rauhoittuminen, kiireettömyys ja se etten tee mitään vain siksi, koska "näin nyt kuuluu tehdä". Olen paljon riisunut joulustani sellaista, jonka olen kokenut ylimääräisenä ja turhaa painetta ja stressiä aiheuttavana tekijänä. Joululahjoistakin suurimman osan ostan netistä, koska ruuhkaiset ostoskeskukset eivät houkuttele ja lisäävät vain stressiä.

Kuitenkin yleensä, niinkuin tänäkin jouluna, kun sallin itselleni sen että nyt on näin ja hyväksyn s että nyt tuntuu tältä tai ettei oikeastaan tunnu miltään, huomaankin että pikkuhiljaa se joulun tunnelma alkaa hiipiä munkin sisimpään. Otankin muutamat koristeet esiin ja mitä lähemmäs joulua tullaan, sitä enemmän olen kotiinkin rakentanut joulua. Olen ollut myös loppuvuodesta aika väsynyt. Opinnot ovat vaatineet paljon ja sen päälle työpäivät. On ollut kiirettä ja kuormitusta. Joulu on tuntunut näiden ohella tulevan todella nopeasti eikä mieli ole pysynyt oikein sen perässä. Ei siis ihme, että ei oikein ole tuntunutkaan miltään. Kuitenkin kiireiden ja stressin alkaessa helpottaa, alkoivat myös ne myönteiset tunteet jouluun liittyen lisääntymään. Innostuin lopulta tekemään jopa piparkakkutalon.

Joulun aika ja pysähtyminen on nostanut myös esiin paljon tunteita. Rakkautta, kiitollisuutta ja iloa läheisistäni ja siitä, että saimme pitkästä aikaa viettää aattoa yhdessä koko perheen voimin. Myös läheiseni, jota en ole nähnyt sitten viime kevään ja josta olen ollut huolissani, saapui paikalle ja sain ilmaista hänelle, miten mukava häntä oli nähdä. Saimme myös ihastella perheenä uutta perheenjäsentä, joka syntyi juuri ennen joulua. Se rakkaus, ilo ja kiitollisuus ihan pakahddutti sydäntä, kun sain pitää tuota pientä nyyttiä sylissäni. Samalla tunnen haikeutta, suruakin. Siitä, että itselläni nuo vauvan tuoksuiset ajat taitavat olla ohi. Yksi ajanjakso on tulossa päätökseen ja lapseni suunnittelee muuttoa pois kotoa. Itse en välttämättä enää lisää lapsia halua, eikä asia ole millään tavalla edes ajankohtainen koska vietän sinkkuelämää, mutta sekin ajatus ja luopuminen tietyllä tasolla omasta lapsesta, herättää surua ja kaipausta. Toisaalta sitten taas iloa ja kiitollisuutta, että mulla on mahdollisuus kuitenkin olla tämän uuden tulokkaan elämässä ja rakentaa suhdetta häneen tätinä ja kummina. 

Joulu herättää myös kaipausta perhettäni kohtaan. Kaipaan heitä lähemmäs, enemmän yhteistä aikaa, enemmän yhteyttä. Sitten kuitenkin, välillä se yhteyden rakentaminen tuntuu niin vaikelta. On häpeää, on sanomattomia sanoja, puhumattomia kaipauksia, piilotettuja tarpeita ja tulkintoja. Joskus matka lähelle tuntuu niin pitkältä ja vaikealta, vaikka kilometreissä sitä etäsiyyttä ei paljon olekaan. Tiedän myös, että opinnot pitävät vielä vuoden verran aika kiireisenä ja verottavat aikaa ja voimia siltä ajalta ja mahdollisuudelta rakentaa sitä parempaa yhteyttä. Sekin surettaa. Toisaalta se on kirkastanut myös mulle sitä, että toista kertaa en ihan tällaiseen kouluun lähde. Joka vie niin paljon aikaa muulta. Joka vie tilaa niiltä itselle lopulta tärkeimmiltä arvoilta. 

Joulu on rakkauden ja läheisyyden juhla. Siksi yllätin myös itseni huomaamalla, että joulu toi mukanaan myös kaipauksen parisuhteesta. Jonka senkin olin työntänyt hyvin kauas, niin kauas että mietin haluanko sellaista edes enää. Joku osa musta kuitenkin kaipaa. Sattumalta joululauluja selatessani spotifyssa, vastaan tuli Mikko harjun kappale 11 kirjainta. Tämä laulu jotenkin kolahti. Niin kovaa, että kuuntelin sitä repeatilla varmaan kymmenen kertaa. Ja itkin.