Ihminen on kokonaisuus. Yksi osa kokonaisuutta on tunteet. Mä olen ollut mestari patoamaan tunteitani, jopa kieltämään niiden olemassaolon. Viime aikoina olen ollut monien tunteiden pyörremyrskyssä. Välillä on ollut taivaallisen hyvä olo, välillä taas suututtanut, ahdistanut, pelottanut, ärsyttänyt, huvittanut, liikuttanut...Musta on alkanut kuoriutumaan hyvin vahvasti tunteva ja tunteensa näyttävä persoona. Ulospäin näytän vielä aika vähän siitä mitä pinnan alla kytee, mutta paljon olen jo kuoriutunut siitä kotelosta, missä olen kaikki nämä vuodet ollut. Olen saanut vierelleni ihmisen, jonka kanssa uskallan nauraa, itkeä ja suuttua. Uskallan olla hölmö, uskallan tiuskia, uskallan olla myös hiljaa. Uskallan avata sieluni kipeimmätkin kohdat, tietäen että mut hyväksytään silti. Saan harjoitella hänen kanssaan turvallisesti tunteideni kanssa elämistä.

 Mä en pysty enää pidättämään tunteitani, ne eivät vain enää suostu menemään sinne laatikkoon minne ne aina ennen tungin. Niimpä päästän ne vapauteen. Olen alkanut ymmärtää, että kaikki tunteet, niin hyvät kuin ikävältä tuntuvat, ne ovat osa ihmistä. Ihmiseen luotuja. Ja ne kuuluu hyväksyä. Ihmisen psyyke ei kestä, jos tunteet patoaa tai kieltää. Ne on kohdattava ja käsiteltävä. Tunteiden patoaminen aiheuttaa ahdistusta, joka taas vain lisääntyy mitä enemmän tunteita patoaa. Ja jossain kohtaa raja patomisessa tulee vastaan ja ne räjähtävät ulos tai sitten ihmisen psyyke sairastuu.

Tunteiden ei kuulu hallita ihmistä, vaan ihmisen kuuluu hallita tunteitaan. Mutta hallitseminen ei kuitenkaan tarkoita niiden pois työntämistä tai kieltämistä. Tunteet kuuluu hyväksyä osaksi itseä. Tunteet puhuvat meille omaa kieltään, kertovat jos jokin on hyvin tai huonosti. Joskus tunteet tekevät myös ns. vääriä hälytyksiä, jos ihminen kärsii vaikka paniikkihäiriöstä. Mutta tällöinkin avain sana on tunteen hyväksyminen. EI sen alle jääminen, ei sen uhrina oleminen, mutta hyväksyminen. Tunteen voi kohdata, sen syntyä voi pohtia ja tutkia, ja sitten päästää taas vapaaksi. Joskus tunteen voi antaa vain lipua ohi ja seurata sen matkaa ottamatta sitä sen kummemmin käsittelyyn. Mutta pahin virhe on kieltää sen olemassa olo. Kaikille tunteille on syynsä.

Kaikki tunteet ovat sallittuja ja meihin luotuja, mutta olennainen kysymys on, mitä niille tekee tai mitä ne tekee meissä. Meidän vastuulla on päättää, mitä tunteelle teemme vai teemmekö mitään.