Mulla tuntuu nykyään olevan sellainen. Unohtelen vähän väliä asioita, millon kauppalistan tai autonavaimet kotiin, viime viikolla taas unohdin ystäväni syntymäpäivät. Jos en tee jotain samantien, se unohtuu...ja kaikki tulevat tapahtumat tai muistettavat asiat pitää olla kännykässä muistutuksella. Mun muisti on selvästi huonontunut tämän työuupumuksen seurauksena. Tuntuu, että langat ei enää pysy käsissä niinkuin ennen, ihan kun joku olisi saippuoinut ne. Kun romahdus tuli, mulla meni pari ekaa viikkoa kuin sumussa, ajantaju meni täysin ja kontrolli omaan elämään horjui hetkellisesti. Muisti oli olematon. Tuosta ajasta olen jo paljon edennyt, mutta edelleen huomaan että en samalla tavalla pysty hallitsemaan elämääni kuin ennen. Se vaatii enemmän ponnisteluja ja enemmän muistilappuja. Sanoin pojallenikin, että meidän pitää alkaa pelaamaan paljon muistipelejä, jotta muistini vetreytyisi. :)  Päätösten tekeminen tuntuu olevan myös todella vaikeaa, oli kyseessä sitten pieni tai iso asia. Saatan saada stressin ihan naurettavista asioista, jos täytyy tehdä jokin päätös. Välillä tuntuu, että aivot taitaa käydä vähän vajaalla moottorilla tällä hetkellä. :D Mutta ehkä se kuuluu tähän, ja ajan kanssa ne aivotkin alkaa toipumaan. Tai sitten saan vaan totutella elämään tämän nykyisen pääni kanssa.

Tänäänkin näyttäisi olevan tulossa hyvä päivä. Tämä alkaa tuntumaan jo oudolta, miten voi olla näin monta hyvää päivää...ja viime viikko taas oli ihan kamala. Mä olen alkanut merkkaamaan kalenteriin ylös, millaisia päiviä on milloinkin. Niin voin vähän seurata, että miten ne olotilat heilahtelee.

DSCN0822-normal.jpg

Tässä vielä keväinen fiilistelykuva, vielä en ole sinivuokkoja tänä keväänä bongannut. Tämä kuva on parin vuoden takaa.