Ensimmäisissä työpäivissä olisi ollut kaikki ainekset saada paniikkitila päälle, tai ainakin stressitaso nousemaan pilviin. Näin ei kuitenkaan käynyt. Pysyin niin rauhallisena, että itsekin sitä hämmästelin. Tunsin, että pelko on mukana, mutta tuntui kuin olisin ikäänkuin kulkenut sen kanssa. Huomaten sen olemassa olon, mutta keskittymättä siihen sen kummemmin. Nukuin yönikin hyvin, jopa edellisen yön ennen töiden alkua. Olin ottanut ainoaksi tavoitteekseni pysyä rauhallisena, olla kiirehtimättä ja pistämättä kierroksia sitä kautta lisää. Ja hyväksyä tilanne, oli se sitten mikä hyvänsä. Ja näissä kaikissa onnistuin. Työpäivän päätteeksikin onnistuin hyvin nollaamaan ajatuksia ja keskittymään muuhun kuin työn ajatteluun, vaikka huomasinkin olevani hiukan kierroksilla kaiken uuden oppimisen ja valtavan infotulvan vuoksi. Jokaisen päivän päätin itseni palkitsemiseen. Yhtenä päivänä kävin ostamassa hiusnaamion ja kasvovoidetta, toisina ostelin herkkuja ja kävin myös poikani kanssa minigolfaamassa. Tänään lähdin kiertämään kirpputoreja töiden jälkeen. Se on rentouttavaa ja mukavaa puuhaa. Nyt alkoi viikonloppu ja aion puhdistaa ajatukseni töistä ja rentoutua! Ensi viikolla on taas uudet kujeet ja uudet haasteet, mutta otan ne vastaan päivän ja hetken kerrallaan, pitäen tavoitteeni aikalailla samassa mitä tälläkin viikolla.