Mä alan olemaan kypsä masennuslääkkeiden popsimiseen. En ole kokenut omalla kohdallani niistä olleen mitään merkittävää hyötyä ja mulla ne on enemmänkin toimineet vain unilääkkeinä (mitä en edes tarvitsisi). Mä olen jahkaillut lopettamisen kanssa, koska pelkään niin paljon mahdollisia vieroitusoireita. Mä olen todella herkkä kaikille muutoksille kehossani tai mielessäni, varsinkin jos jokin lääke saattaa niitä aiheuttaa. En voi olla täysin varma mitkä oireet lääkettä aloittaessani olivat oikeasti sivuoireita ja mitkä taas mielen luomaa. Teidän kyllä että sivuoireita oli aloitusvaiheessa, mutta olo saattoi tuntua vielä kurjemmalta siksi koska ne oireet pahensivat mun ahdistusta ja saivat aikaan paniikkia. Ja se ikävä haitta noista on ollut, että nukahdan viidessä minuutissa joka ilta ja nukun lähes joka yö heräämättä aamuun asti. Ja aamulla/aamupäivällä on hieman "sumuinen" ja joskus uneliaskin olo, tuntuu etten herää kunnolla. Olen alkanut jo vähän tottumaan siihen ja nyt kun olenkin parina päivänä laskenut annosta, huomasin jo eilen aamulla muutoksen. Ihan kuin se sumu olisi hälvenemässä, pää on tuntunut kirkkaammalta. Vaikka sen pitäisi olla positiivinen asia, niin ikävä kyllä se saikin mussa aikaan paniikkia koska nyt pelkään että jos tilanne kääntyykin toisin päin enkä saakaan enää unta. Olen kuullut näinkin käyneen joillekin. Eilen illalla sain siitä ihan pakokauhun sekaisen olon itselleni ja rauhoittuminen oli vaikeaa. Eniten ehkä pelkään juuri sitä, että yöunet menee tai että alkaa ahdistaa/masentaa sivuoireena lopetuksesta. Olen nyt ostanut vahvoja b-vitamiineja, merkkiä Neurobion forte ja olen myös syönyt jo useamman viikon ajan isoa annosta E-epaa.Nuo hivenaineet saattavat helpottaa lääkkeen sivuoireita ja nostaa mielialaa. Lisäksi ostin tänään Melatoniinia, ihan vain varuiksi jos alkaa näyttää että on vaikea nukahtaa. On tuvallisempi tunne käydä nukkumaan, kun tietää että on jotakin mahdollista helpotusta saatavilla. Rauhoittavia ja Betasalpaajaakin on varatossa, mutta rauhoittavaa en syö kuin äärimmäisessä hätätilanteessa koska se koukuttaa niin paljon enkä tykkää siitä tokkuraisesta olosta minkä se aiheuttaa (olen yhden kerran kokeillut sitä), ja Betasalpaaja taas saattaa aiheuttaa illalla otettuna painajaisia, joten en viitsisi sitäkään kokeilla, jotten ruoki pelkoa nukkumaan menemisestä.

Olen nyt ollut vähän stressaantunut ja paniikin tunteitakin on ollut parina päivänä tuon lääkkeen lopetuksen takia. Ruokakaan ei oikein maistu. Enkä usko että kyse on nyt vieroitusoireista, vaan ihan vain siitä että pelkään niitä. Tänään otin aamulla Betasalpaajan ja korvissa vain humisi ja suhisi, kun verenpaineet laskivat. Silloin se tekee humisevaa tunnetta, jos paineet on korkealla stressin takia. Yritän nyt laskea masennuslääkkeen annoksen puolikkaaseen tablettiin (mulla ollut vain 3/4 tablettia annos, koska olin niin herkkä sivuoireille) ja pitää sitten ehkä pienen tauon ja kesälomani aikana purkaa jossain kohtaa loputkin lääkkeestä. Sen lupauksen olen itselleni tehnyt, että ikinä en enää mielialalääkkeitä aloita. Omalla kohdallani hyöty on ollut minimaalinen, ellei jopa olematon ja sivuoireet aloittaessa ja käytettäessäkin, eivät ole mielestäni olleet sen arvoisia. Mä uskon terapian, eli asioiden käsittelyn sekä hivenaineiden apuun ennemmin. Mielialalääkkeet ovat vain ensiapu, eikä niitäkään kannata lievään masennukseen aloittaa. Olen sitä mieltä, että lääkkeitä määrätään nykyään aivan liian herkästi, ku oikeasti potilas tarvitsisi kuuntelijaa ja vierellä kulkijaa.