Aamulla nousin tyytyväsenä ylös, en ole enää niin tarkkaan kuulostellut oloani aamuisin, kun jo viikon verran saanut olla hyvällä mielellä. Tänään kuitenkin huomasin aamupäivän aikana, että hieman yrittää mieliala laskea ja tuntuu, että ei oikein mikään innosta tai kiinnosta erityisemmin. Olo kuitenkin suht tasainen, vaikkei mikään kauhean hyvä kuitenkaan. Kävin aamupäivällä kaverin kanssa kävelyllä ja sitten suuntasin vielä salille. Vähän oli veto pois, kovin pitkän kaavan mukaan en jaksanut treenailla. Ruokahalu myös laskenut taas, saan kuitenkin syötyä, mutta mitään erityisempää näläntunnetta ei ole ollut tänään.

Vappukin tulee jotenkin ihan puun takaa, tänään tajusin että huomennahan se jo on ja ruokaakin pitäs varmaan ostaa ennen pahinta ryysistä.  En ole enää vuosiin välittänyt vapusta...mun mielestä se on vuoden turhin ja typerin juhla. Poitsun takia kuitenkin vähän yritän sitä viettää. Ostin herkkuja, foliopallon ja jotain pientä vappusälää, kuten vesi-ilmapalloja. Kait sitä vois vappupäivänä käydä jollain torilla kiertämässä...

Tuntuu, että tämä kulunut puoli vuotta, mitä olen sairaslomalla ollut, on vaan mennyt johonkin....valunut sormien välistä. Mun elämä on ollut pysähdys vaiheessa, mutta aika ei silti ole pysähtynyt. Joulu, uusivuosi, pääsiäinen ja nyt tuleva vappu, ne tuntui vaan menevän ohi, melkeen huomaamatta. Saan todella skarpata, että pysyn jollain tavalla kyydissä mukana. Tuollaiset "erikoispäivät" on vaan jotenkin menettänyt merkityksensä..niinkun moni muukin asia mun elämässä on tuntunut tehneen tämä romahdukseni myötä. Hyvinäkin päivinään, sitä ei kuitenkaan ole se oma itsensä. Ei jaksa innostua samalla tavalla asioista vaan tunteet on jollain tavalla latistuneempia ja moni sellainen asia, mitä normaali minä noteeraisi ja josta myös saisi ilon irti, on jäänyt huomaamatta tai ainakin hyvin pienelle huomiolle. Noh, ehkä vielä jonain päivänä..