Mun töissä oli mielenkiintoinen luento, aiheena oli häpeä. Ei mikään ihan tavanomainen aihe luennolle, mutta se oli erittäin puhutteleva ja sai aikaan ahaa -elämyksiä itseeni liittyen. Ymmärsin, miten paljon juuri tuo häpeän tunne hallitsee mussa. Se on oikeastaan se, mikä mun identiteettiini on juurtunut. Se on niin syvällä, kiinni mussa, että siitä on vaikea puhua, sitä voi olla jopa vaikea tunnistaa. Nyt vasta alan hahmottaa missä asioissa taustalla on häpeä. Jollain tasolla se hallitsee mua jokaisella osa-alueella mun elämässä ja mielessä.  Monet häpeän tunteet tulevat ihan lapsuudesta tai teini-iästä asti. Kannan mukanani sellaisiakin häpeän tunteita, jotka eivät oikeastaan ole enää edes ajankohtaisia. Mutta ne kulkevat silti mukana, heräävät välillä henkiin ja kiusaavat, lannistavat, lamaannuttavat. Tai saavat jopa hyäkkäys asemiin. Häpeä on niin henkilökohtainen, identiteettiin sidottu tunne, että ihminen pyrkii piilottamaan sen viimeiseen asti. Puolustusmekanismit, kuten miellyttäminen tai hyökkääminen toista ihmistä kohtaan, voivat käynnistyä häeän tunteen herätessä, ja niillä ihminen yrittää peittää sisimmässään herännyttä häpeän tunnetta. Mulle oli myös uusi tieto, että suurin osa mielenterveysongelmista, mm. masennus, johtuu juuri häpeän tunteesta. Se voi pahimmillaan sairastuttaa mielen, viedä ihmisen identiteetin. Rajoittaa elämää. Mulle oli kuitenkin erittäin rohkaisevaa huomata luennolla, että olen jo vapautunut joistakin alueista, joissa olen tuntenut häpeää. Olen ollut vielä muutama vuosi sitten aika ujo. Teininä todella ujo. Sekin on juontanut häpeästä. Olen hävennyt itseäni, omia mielipiteitäni, omaa olemassaoloani. Näkymistä ja kuulumista. Mutta tuosta häpeästä olen jo paljon saanut vapautua, olen alkanut tulemaan kuorestani ulos. Entistä ujoa minää ja nykyistä, rohkeampaa ja sosiaalisempaa minä, ei pysty edes tunnistamaan samaksi ihmiseksi. :)

Häpeästä voi vapautua, mutta se vaatii työtä. Häpeä on kohdattava, siitä on puhuttava vaikka se tuntuisi kuinka ikävältä ja vastenmieliseltä. Nämä ovat oikeastaan ainoat keinot päästä häpeästä.