Oman pohjalle putoamiseni ja kuluneiden vuosien prosessoinnin myötä olen löytänyt sen ainoa, joka lopulta voi viedä kohti eheytymistä: Rakkauden. Ilman rakkautta ei voi tapahtua parantumista, ilman rakkautta ei ole edes voimia muutokseen ja kasvuun. Näiden vuosien myötä olen myös ymmärtänyt, että oikeastaan en ole edes tiennyt mitä rakkaus on. Se on sotkeutunut erilaisten pelkojen vyyhtiin ja olen jollakin tasolla jopa kieltänyt itseäni sitä tuntemasta. Olin kadottanut yhteyden itseeni, yhteyden muihin ihmisiin ja sen myötä myös yhteyden rakkauteen. Kipujen kautta olen kuitenkin joutunut kohtaamaan oman tarvitsevuuteni, hakeutumaan yhteyteen, etsimään itseäni ja sen myötä olen alkanut päästä myös kosketuksiin sen kantavimman voiman kanssa. Sen voiman, jota ilman en varmastikaan olisi nyt tässä. Pienin askelin olen päässyt tuon suurimman kanssa kosketuksiin. Ikäänkuin varovasti raotellut sydäntäni, pikkuhiljaa millimetri millimetriltä. Siltä se on tuntunut. Matkalla olen sen suhteen edelleen. Välillä sydän on enemmän raollaan, toisinaan vain ihan hiukan. Olen kuitenkin alkanut ymmärtää, että lopulta tunteettomuus, välinpitämättömyys ja kylmyys ovat tuskallisempi olotila kuin se mitä kohti tällä hetkellä koitan pyrkiä.

Rakkauden löytämisen myötä joutuu väistämättä myös kosketuksiin kivun kanssa. Kivun, joka liittyy pelkohiin hylkäämisestä, menettämisestä, riittämättömyydestä. Jotka taas nostavat esiin myös häpeän tunteen.  Nämä tunteet ovat luultavasti juuri niitä, jotka ovat aikanaan saaneet minut hylkäämään rakkauden. Nyt ne ovat tässä. Vaihtoehtona on joko valita taas tunteettomuus, välinpitämättömyys ja hylkääminen, tai kohdata nuo tunteet kivuista huolimatta. Ja valita rakkaus. Haluan pyrkiä jälkimmäistä kohti. Haluan olla enemmän avoin, murtaa sen häpeän ja pelon, jotka ovat estäneet yhteyden. Valitsen rakkauden. 

Kumpaa sinä pelkäät,
melua vai rauhaa?
Kumpaa sinä kaihdat,
yksinäisyyttä vai laumaa?
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?

Olet syvää vettä,
luoksepääsemätön vuori
Unohdettu ullakko,
olet titaaninen kuori
Miksi sä itket,
kun naapurissa jonkun lapsi nauraa?
Miksi sä itket,
kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen

Olen yksinkertainen, aina selitystä vailla
Sinä kartta monimutkainen, matka vierahilla mailla
Miksi sä itket kun radiossa joku rakkaudesta laulaa?

Puhu äänellä, jonka kuulen,
sanoilla jotka ymmärrän,
runoilla jotka käsitän
Sinuun tarvii tekstityksen,
salaisuuksien selittäjän,
kertojan kaikkitietävän
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen
Puhu äänellä, jonka kuulen

(Happoradio -Puhu äänellä jonka kuulen)