Tämän loppuun palamisen myötä mun hermoista on tullut todella lyhyet. Vaikka viime aikoina on ollut paljon hyviä päiviä, niin silti monena päivänä huomaan, että hermot ovat todella herkässä. Olen kuin tyyni veden pinta, jonka alla kuohuu, eikä tarvita kuin pieni puhallus pinnalle ja ne kuohut pulppuavat pilaamaan sen tyyneyden. 

Tänään on väsyttänyt aika paljon..nukuin "vain" 7,5h, mutta se ei näköjään riitä. Lääke väsyttää, mutta pitkillä yöunilla väsymys ei kuitenkaan ole vielä kovin häiritsevää. Tänään kuitenkin olin aamupäivän aika poikki ja töissäkään en oikein jaksanut taas jutustella. Tarvitsen 8,5-9h yöunet niin sitten jaksaa paremmin. Iltaa kohti usein kuitenkin alan piristymään. 

Kävin töiden jälkeen kiertelemässä kaupoissa, ostin kengät ja poitsulle lippiksen. Kaupassakin meinasi vaan ruveta ärsyttämään muut ihmiset...jos joku kulkee liian hitaasti tai on edessä ja tukkeena, niin mun pinnan alla alkaa jo pieni kuohunta. Ja vaikka itselleni hoen, että eihän mulla oli edes kiire, joten miksi mä hermostun, niin se ei auta. Ja sitten mua alkaa ärsyttämään se mun ärsyyntyminen. En meinaa kestää mitään paineita, en mitään häiriötä. Jos mun pinna oli ennen metrin mittainen, niin nyt se on vain 10cm pitkä. Se näkyy valitettavasti myös kotona: olen se ärsyttävä, nalkuttava äiti vähän turhan herkästi ja pikku asioista. Huoh, antakaa mulle uudet hermot ja aivot, kiitos!