Eilen terapiassa nousi esiin, että mulla on ilmeisesti kehittynyt lapsena välttelevä kiintymyssuhde mun läheisiä kohtaan. Luin eilen netistä mitä siihen liittyy ja tunnistin kyllä itseäni. Tämä välttelymalli kohdistuu myös muihin elämän osa-alueihin kuin ihmissuhteisiin. Vasta eilen aloin tajuta, että mä teen sitä aika monessakin asiassa. Ja ne on pelot/katastrofiajattelu, jotka ohjaa mut toimimaan välttelevästi. Olen myös kehittänyt itelleni puolustusmekanismin huomaamattani. Uskottelen itselleni, että jos jokin asia pelottaa tai tuntuu vaativan mun mielestäni liikaa ponnisteluja tai jos näen siinä jonkun uhan, etten oikeastaan haluakaan tai tarvitse sitä. Mieliala kuitenkin kertoo siitä, että näin ei välttämättä tosiasiassa ole. Jos nimittäin jätän jonkin haluamani asian tekemättä siksi, että pelkään, se laskee mun mielialaani, vaikka saisinkin itseni uskomaan, etten ehkä haluisikaan sitä. 

Lopussa kopio yhdeltä nettisivulta, jossa kuvailtu aika osuvasti tätä kiintymyssuhdetta.

Kaiken muun tunnistan itsestäni paitsi tuon myönteisen minäkuvan. Noh, se on silloin myönteinen kun yllän siihen tasoon, minkä olen itelleni luonut ja mihin mun pitäisi omasta mielestäni yltää kokoajan. Mä olen alkanut vasta viime aikoina tajuamaan, miten armoton olenkaan itseäni kohtaan. 

Tänään ollut jokseenkin vaihtelevat olotilat. Aamupäivä meni mukavasti, iltapäivällä huomasin väsymisen merkkejä ja se laski mielialaa ja sai vähän ahdistus oireita aikaan. Mä en meinaa kestää väsymisen ja stressin merkkejä kehossani, pelästyn niitä. Kävin kuitenkin salilla, mutten jaksanut oikein mitään tehdä. Mä huomaan että hyvinä ja energisinä hetkinä mä teen ehkä liikaakin, ammennan itsestäni  niin paljon että sitten huomaankin väsyväni. Nautin niistä hetkistä kun tunnen olevani täynnä energiaa ja en oikein tunnu osaavan säännöstellä silloin voimiani, jolloin olen vähän turhankin tarmokas.Tänään taisi käydä juuri niin. Energiaa ei sitten meinannutkaan riittää enää loppupäivään töissä. On tässä todella harjoiteltavaa, tämän uuden Minän kanssa. Joka ei jaksakaan samaan tahtiin kuin ennen burnoutia. Omien voimavarojen tunnistaminen ja säännösteleminen on vielä vähän hakemista, omaa kehoaan pitää kuunnella ihan toisella tavalla kuin ennen. 

Välttelevä kiintymyssuhde

Välttelevillä on myönteinen käsitys itsestä ja kielteinen käsitys toisista. Kielteinen käsitys muista estää luottamasta muiden apuun ja hyväksyntään silloinkin, kun niitä kipeästi tarvitsisi, mikä vähentää muiden tuen ja seuran etsimistä. Kielteinen käsitys muista kompensoituu korostuneen itsetuntona, haluna pärjätä yksin ja taipumuksena painottaa tiedollisten asioiden hallintaa. Avun pyytäminen ja heikkouden näyttäminen on hyvin vaikeaa. Päällepäin välttelevän itsetietoisuus saattaa näyttää hyvältä itsetunnolta, mutta myönteinen käsitys itsestä ei rakennu ihmissuhteissa saatuun hyvään palautteeseen vaan omien suoritusten kautta luotuun itsetuntoon.

Välttelevän kiintymystyylin omaavat uskovat turvaa hakiessaan tulevansa torjutuksi ja siksi he kieltävät kiintymyksen tarpeensa. Välttelevät pyrkivät elämään ilman toisten ihmisten rakkautta ja olemaan riippumattomia tunnetasolla toisista. He onnistuvat ylläpitämään myönteistä kuvaa itsestään etäännyttämällä itsensä toisista ja kieltämällä hylätyksi tulemisen haavoittavuuden. He pyrkivät autonomiaan ja kontrolliin ja ristiriitatilanteessa etäisyyteen. Välttelevän on vaikea hyväksyä suorituksissa epäonnistumista, koska se vie pohjan oman itsen varaan rakennetulta itsetunnolta. Työ ja harrastukset ovat keskeisiä heidän elämässään. Ajan myötä kiintymyksen tarpeiden kieltäminen automatisoituu ja kiintymyskäyttäytymisen aktivoituminen tukahtuu.

Välttelevällä on taipumus vähätellä kielteisiä kokemuksiaan ja tunteitaan ja niiden merkitystä kehitykselleen. Hänelle voi olla vaikeaa kritisoida vanhempiaan ja tai palauttaa mieleen ahdistavia lapsuudenkokemuksia. Välttelevästi kiintyneellä aikuisella on sisään rakennettu vaatimus vahvuudesta, normaaliudesta ja itsenäisyydestä. Lapsuuttaan hän voi kuvata vaikkapa sanomalla, että ”se oli ihan normaalia”.