Rakas pieni tyttöni. Olet ehkä n. 4 vuotias kun sinua nyt katson.  Olen pahoillani, etten ole ymmärtänyt miten tärkeää on rakentaa yhteyttä sinuun ja ymmärtää sinua, rakastaa sinua. Olen pahoillani etten ole ymmärtänyt, että sinä kuljet aina mukanani enkä voi jättää sinua kyydistä tai jättää huomiotta, tai muuten sinä alat voimaan huonosti. Olen pahoillani, etten ole halunnut tai osannut kuunnella sinua, tunteitasi ja tarpeitasi ennenkuin pahaolosi on jo kasvanut sietämättömäksi. Olen pahoillani, että en ole osannut kohdata sinua niin, miten olisit tarvinnut. En ole osannut olla läsnä, kuunnella ja rakastaen kohdata. Olen ollut kova, ankara ja ohittanut sinun tunteesi ja tarpeesi liian monta kertaa. Olet varmasti ollut hyvin vihainen, kun sinua ei ole nähty ja sen on täytynyt herättää sinussa myös suunnatonta surua. Se ettet ole tullut kohdatuksi, on varmasti herättänyt sinussa muiden voimakkaiden tunteiden rinnalla myös pelkoa. Olet ollut varmasti välillä todella kauhuissasi ja tuntenut syvää yksinäisyyttä ja hylätyksi tulemista tämän vuoksi. Ehkä jopa niin suurta kauhua, että olet joutunut jäädyttämään tunteesi ja unohtamaan oman tarvitsevuutesi. Koska on tuntunut liian pelottavalta jäädä tunteidensa kanssa yksin. Olet joutunut pärjäämään yksin, vaikka sinun ei olisi tarvinnut. Se ei ole lapsen tehtävä. Olisit niin monta kertaa tarvinnut minulta suojaa, turvaa, rakkautta, lempeää kohtaamista ja ymmärrystä. Läheisyyttä ja yhteyden tunnetta. Nähdyksi tulemista tunteillesi ja tarpeillesi. Haluan yrittää nyt enemmän, haluan kohdata sinut ja olla herkempi kuulemaan. Haluan pysähtyä. Näen, että olet niin arvokas ja ansaitset vain hyvää. Ansaitset tulla nähdyksi ja hyväksytyksi juuri tuollaisena kuin olet. <3

Olen harjoitellut nyt pysähtymistä ja kehoni kuuntelua. Ja sen myötä tutustuin tänään 4-5 vuotiaaseen tyttöön, minuun itseeni. Sain mieleeni tapahtumia lapsuudesta, jotka olen kyllä muistanut ennenkin, mutta joihin pääsin vasta nyt käsiksi tunnetasolla. Ei ole helppoa pysähtyä kuuntelemaan, ottaa yhteyttä sisimpäänsä ja tarttua niihin mielikuviin joita se nostaa esiin. Jäädä niitä tutkimaan ja tarkkailemaan. Mutta tätä mun on nyt harjoiteltava, jotta saisin sen yhteyden itseeni jota nyt tarvitsen päästäkseni eteenpäin. Tuon kohtaamisen jälkeen koin tarvetta kirjoittaa tuolle tytölle. Joka on ehkä tuon ikäisenä alkanut jo sivuuttaa omia tarpeitaan ja alkanut tuntea syyllisyyttä ja ahdistusta toisten tunteista, kun yhteys omaan itseen on katki.